Noituri

Andrzej Sapkowski: Pääskytorni. (Wieża Jaskółki, 1997). Noituri 6. Suomentanut Tapani Kärkkäinen. WSOY, 2015.


 
Andrzej Sapkowskin Pääskytorni kuuluu palkittuun ja pidettyyn Noituri-sarjaan ja kirjan juoni jatkaa siitä, mihin edellinen eli viides osa päättyi.

Noituri Geralt etsii holhokkiaan Ciriä, vaikka välillä on varma, että tyttö on kuollut. Ciri puolestaan on ollut monta kertaa hengenvaarassa, mutta selviytynyt aina jotenkin. Hän kuitenkin uskoo, että kaikki ne, jotka lupasivat hänelle suojelusta, ovat hänet hylänneet.

Voi olla, etteivät kaikki Pääskytornin tapahtumat aukea lukijalle, joka tarttuu ensimmäiseksi tähän kirjaan. Sarja kannattaa aloittaa alusta, jos on kiinnostunut realistissävyisestä aikuisten fantasiasta.

Sarja on ollut mainiota luettavaa, mutta välillä mieleen on jo noussut ajatus, että noituri ja Ciri voisivat nyt jo viimein löytää toisensa. Toisaalta tällaista kiinnostavaa ja viihdyttävää (realistisista karmeuksistaan huolimatta) fantasiaa ihan mielellään lukee aina uuden osan...

Beatlesia ja sydänsuruja

Haruki Murakami: Norwegian Wood. Tammi, 2012. Suom. Aleksi Milonoff.

Haruki Murakami (s. 1949) on tällä hetkellä todella suosittu ja tunnettu kirjailija ja Norwegian Wood kuuluu hänen tunnetuimpiin teoksiinsa. 

Tarina sijoittuu  päähenkilö Watanaben nuoruus- ja opiskeluvuosiin. Watanabella on hyvä ystävä Kizumi ja tällä tyttöystävä Naoko. He liikkuvat paljon kolmisin, kunnes seitsemäntoistavuotias Kizumi tekee yllättäen itsemurhan jättämättä viestiä. Watanabe lähtee opiskelemaan Tokioon, hän haluaa päästä irti menneestä. Hän tapaa sattumalta Naokon, he alkavat kävellä yhdessä ja tilanne johtaa eräänlaiseen seurusteluun, joka pohjautuu enemmän ystävyyteen kuin romantiikkaan. Naokon mieli on hauras ja nuoret voivat tavata vain harvoin, mutta Watanabe lupaa tukea Naokoa ”aina”. Watanabe tapaa muita tyttöjä, mutta omalla tavallaan hän pysyy uskollisena Naokolle. 

Romaani tuntuu välillä ahdistavalta. Nuorilla on vaikeaa, vaikka se ei aina näy päällepäin. Useampikin kirjan nuori tekee itsemurhan selittämättä  sen kummemmin. Seksiä kirjassa on aika tavalla, onhan päähenkilö nuori mies. Mielenkiintoinen tulkinta tai kulttuuriero, että vain yhdyntä on varsinaista seksiä, muuta ei lasketa.  Watanabe opiskelee ilman suurempaa intoa, hänellä on myös huvituksia, mutta erikoinen suhde Naokoon on tärkeä osa hänen elämäänsä.

Pidin paljon Värittömän miehen vaellusvuosista, Norwegian Woodin kerronta on jollakin tavoin hyvin samantyylistä, vaikka juoni onkin erilainen. Minua miellyttävät erityisesti myös monet yksityiskohdat, jotka osoittavat kirjan sijoittuvan nimenomaan Japaniin. 

Muumien taikaa

Tove Jansson: Taikatalvi. (Trollvinter 1957.) Suomentanut Laila Järvinen.WSOY.

En ole tainnut oikein koskaan lukea Muumi-kirjoja, vaikka olen nähnyt piirrettyjä ja sarjakuviakin. Vain aivan keskeiset henkilöt ovat minulle tuttuja, nimeltä tiedän monia, mutta kaikkia en tunne lainkaan. Muistan, että muumit nukkuvat talviunta, ja niin ne tekevät nytkin. Mutta on aivan poikkeuksellista, että Muumipeikko herää kesken unen eikä saa nukahdettua uudelleen. Aluksi pimeä ja kylmä talvi tuntuu Muumipeikosta kovin pelottavalta, mutta se tapaa muita, jotka ovat hereillä. Kun Muumipeikko oppii tuntemaan talven, se ei tunnukaan enää pelottavalta vaan kiinnostavalta. Kevään edetessä Muumipeikko jo toivoo, etteivät toiset heräisi liian pian.

 Taikatalvi on ihana pieni kirja (sivuja vain 121), joka oikeasti tuntui puhuttelevan minua. Tämän kirjan luettuani kyllä ymmärrän, miksi aikuisetkin pitävät Muumi-kirjoista.    

Kaukana kotimaasta

Matkalukemisen valitseminen on joskus hankalaa: ei liikaa painoa, mutta monipuolista suomenkielistä lukemista pitäisi matkalla olla mukana. Nyt mukana on Tove Janssonin Taikatalvi ja Haruki Murakamin Norwegian Wood.Tämä jälkimmäinen on kulkenut mukana jo useammallakin matkalla, aloitan aina alusta (kun en enää muista, mihin saakka olen lukenut) ja aina jää kesken. Ihmettelen sitä, koska pidin kovasti Värittömän miehen vaellusvuosista ja luin sen ihan ahmimalla.

Kolme viikkoa Yhdysvalloissa; suomenkielistä lukemista voi kaivata.

Opastusta tieteiskirjallisuuteen

Markku Soikkeli: Tieteiskirjallisuuden käsikirja. Avain, 2015.

Muutama sana nyt vielä tästä, vaikka varsinainen arvioteksti on jo lähtenyt muualle.

Markku Soikkeli kuuluu tieteiskirjallisuuden asiantuntijoihin. Hän on sekä kirjoittanut että luennoinut aiheesta. Hienoa, että hän on koonnut tietämyksensä kirjaksi.

Kirjan artikkelit ovat perusteellisia ja mielenkiintoisia ja Tieteiskirjallisuuden käsikirja puolustaa paikaansa spekulatiivisen fiktion opaskirjana. Hakuteoksena kirja ei toimi kovin hyvin, vaikka lopun henkilö- ja asiahakemistojen avulla tarvitsemiaan tietoja varmaan löytääkin. Lapsille ja nuorille suunnattua scifiä ei käsitellä lainkaan.

Sekä lukujen lopussa että koko kirjan lopussa on luettelot lisälukemistoiksi. Lukujen lopussa on tietokirjojen lisäksi kunkin luvun teemaan sopivaa tieteiskirjallisuutta.

Kauneuden tavoittelua

Anu Holopainen: Ihon alaiset. Karisto, 2015.

Pidän Anu Holopaisen kirjoista (olen lukenut kaikki). Sanoisin, että kaikki niistä ovat hyviä, mutta jotkut vielä aivan erityisen hyviä. Ihon alaiset kuuluu näihin erityisen hyviin. Taas vähän erilaista kuin ennen, vahvaa tekstiä. Holopainen osaa.

Ihon alaiset sijoittuu lähitulevaisuuteen. Teos käsittelee ulkonäön muokkausta ja ulkonäkövaatimuksia nuorten näkökulmasta. Kauneus on katsojan silmässä, yksi haluaa anime-kasvot, toinen barbie-vartalon, kolmas haluaa näyttää tunnetulta filmitähdeltä. Ja sitten on niitä, joiden mielestä ulkonäön muokkaus pelkästään esteettisistä syistä on turhaa, halveksittavaa tai syntiä. Joka tapauksessa aihe herättää intohimoja...

Tämä on taas niitä kirjoja, joista kirjoitan myös muualle, joten en tässä ruodi sitä enempää, mutta suosittelen kyllä kenelle tahansa. Sen verran on vielä todettava, että kirjan kansi on vaikuttava. Tekijä näyttää olevan nimeltään Pirta Syrjänen.

Murha sairaanhoitajakoulussa

P. D. James: Valepotilas. (Shroud for Nightingale, 1971.) Otava 2014.


Sairaanhoitajakoulun harjoitustunnilla potilasta esittänyt oppilas kuolee, kun letkuruokinnassa käytetty maito onkin syövyttävää puhdistusainetta. Vähän myöhemmin kuolee toinen sairaanhoitajaoppilas myrkkyyn. Ehkä hän otti myrkyn itse, mutta missä on pullo?

Tutkimuksissa paljastuu yhtä ja toista salattua ja lopulta murhat ja niiden motiivi selviää. Tutkimuksia tekemässä Adam Dalgliesh Scotland Yardista.

Teos on julkaistu 1971 ja tapahtumat sijoittuvat 1960-luvulle. Olin tosin välillä ymmälläni tapahtuma-ajan kanssa. Sairaanhoitajakoulu vaikuttaa hyvin vanhanaikaiselta ja monet muutkin seikat osoittavat, ettei olla ihan nykyajassa. Joidenkin asioiden suhteen taas vaikutetaan varsin vapaamielisiltä.

Ei ihan parasta P. D. Jamesia, mutta kyllähän tämänkin nyt luki.