Lukuhaaste, yhä

M. A. Castrén: Luentoja suomalaisesta mytologiasta. Suom. ja toim. Joonas Ahola. SKS, 2016.

Tällaisen kirjan ostin ihan mielenkiinnosta ja voi siinä jotain hyödyllistäkin olla. 

Kirjassa on Joonas Aholan ja Karina Lukinin laaja esipuhe sekä Castrénin luennot erilaisista jumaluuksista, henkiolennoista, luonnonkohteista ja sankareista. Lopussa on vielä toimituksellisia huomautuksia sekä asiasana- henkilö- ja paikannimihakemistot.

Kuittaan nyt tällä lukuhaasteen loppuun, vaikka en kirjoita kirjasta arviota.

Joulukuun ensimmäisenä lähden kolmeksi viikoksi Japaniin (taitaa olla jo viides kerta). Jotain sielläkin tulee lueskeltua, mutta enemmän keskityn nauttimaan matkasta. Saatanpa tänne blogiinkin jotain matkalta laittaa.

Lukuhaaste, pari dekkaria

Arvoin viikonloppulukemiseksi hyllystäni kaksi Agatha Christien dekkaria, Murha Mesopotamiassa (1939/1957) ja Kortit pöydällä (1936/1939). Molemmat siis kirjailijan 1930-luvun tuotantoa.


Murha Mesopotamiassa
Arkeologisilla kaivauksilla pääarkeologin hurmaava vaimo surmataan. Syyllisen on pakko olla joku kaivauksilla työskentelevistä, mutta kuka?

Kortit pöydällä
 Herra Shaitana kutsuu Hercule Poirotin ja kolme muuta rikostentutkijaa ilalliselle vihjaten Porotille, että neljä muuta illallisvierasta ovat kukin tehneet täydellisen murhan, tappaneet jäämättä kiinni. Illan aikana Shaitana murhataan, ja syyllisen on pakko olla joku noista neljästä vieraasta.

Olen lukenut kaikki Christieni moneen kertaan, mutta hämmästyin, kun en kummankaan kirjan kohdalla muistanut heti, kuka oli syyllinen ja miksi.
Sen sijaan muistin ja totesin uudelleen molemmissa kertomuksissa, että Christielle oikeita ihmisiä olivat vain valkoiset eurooppalaiset ja amerikkalaiset. Aikansa ajattelutapoja... 

lukuhaaste edelleen

Taas on yksi lukuhaastekirja luettu loppuun. Luen nyt taas yhden tai kaksi "välipalakirjaa". Arvoin  kirjahyllystä pari vanhaa dekkaria, jotka luen nyt viikonloppuna, sitten ehkä vielä jotain muuta.

Lukuhaaste, Katajala

Jussi Katajala: Leonardon rasia. Osuuskumma, 2013. 257 sivua.

Tämä lukuhaaste-kirja sisältää kaksitoista historiallista novellia, järjestettynä aikajärjestykseen esihistoriasta nykyaikaan. Kokoelman ensimmäinen novelli, "Taivaalta pudonnut" sijoittuu hyvin kaukaiseen menneisyyteen huolimatta siitä, että päähenkilö lentää avaruusaluksessa.

Novellit "Nereidien laulu", "Katarsis" ja "Fineuksen valinta" sijoittuvat suunnilleen antiikin aikaan ja maailmaan. Vedenalaiset maailmat, elävät jumalat ja oudot hirviöt ovat todellisia, ne ovat hämmästyttäviä mutta eivät epäiltäviä asioita. 

"Koston musta laiva" ja "Kultanaamioinen jumala" kertovat viikinkitarinoita. Lukija tuntee melkein fyysisesti siirtyneensä toiseen maailmaan edellisten novellien jälkeen.

Sekä antiikin että viikinkien mailmaan sijoitetut tarinat sopisivat hyvin ko. aikakausilta säilyneiden "aitojen" tarinoiden joukkoon aihepiireiltään, henkilömaailmaltaan ja kerronnaltaan. Rakkaus, ahneus, petos ja kosto ovat ikuisia aiheita.

"Wilhelm Lyypekkiläisen kuolema" -novellin muistan lukeneeni joskus aikaisemmin ja pitäneeni kovasti, ja sama koskee kokoelman niminovellia "Leonardon rasia". Molemmat novellit kestävät kyllä useammankin lukukerran.

Novelli "Noitanaisen älä anna elää" kertoo nimensä mukaisesti noitavainojen ajasta. Seuraava novelli, "Lemminkäisen kuolema" sijoittuu Suomen itsenäistymisen alkuvuosiin, jolloin punaisten ja valkoisten teot ovat vielä tuoreessa muistissa.

"Äänetön saari" sijoittuu toisen maailmansodan aikaan. Kirjan viimeinen novelli, "Asturias (Leyenda)" liikkuu kahdessa aikatasossa, myös nykyajassa.

Ihailen kirjoittajan taitoa luoda kuhunkin novelliin sopivan aikakauden/tarinatyypin tyyliä ja tunnelmaa. Kokoelman parasta novellia on mahdoton nimetä, pidin kaikista.

Novelleistä osa on julkaistu muualla, itsekin muistan lukeneeni muutaman näistä aikaisemmin. Minulla oli mielikuva kiinnostavista ja hyvinkirjoitetuista teksteistä, ja luultavasti juuri siksi poiminkin tämän Osuuskumman myyntipöydältä kirjamessuilla.

Lukuhaaste jatkuu

Sitten tulivatkin jo luetuksi ne kirjat, jotka lukuhaasteen alkuosaan suunnittelin. Koska ajatuksenani oli lukea lukuhaasteessa nimenomaan kotimaista (vaikka pari käännöskirjaa tuohon iskikin väliin), taidan ottaa seuraavaksi hyllystä Jussi Katajalan Leonardon rasian. Osuuskumman julkaisema kirja on vuodelta 2013 ja siinä on sivuja 257.

Toimin tässä samoin kuin edellisissä Lukuhaaste-kirjoissa: luen pätkän kerrallaan ja kirjoitan muutaman sanan muistiin joka novellista, mutta julkaisen tekstin vasta sitten, kun koko kirja on luettu.

Lukuhaaste, Teräskoura 2

Shimo Suntila (toim.) Teräskoura ja muita sivuja Stepanin koodeksista. Novellikokoelma. Kuoriaiskirjat, 2016. Sivuja 226.


Kirjoitin jo aikaisemmin tämän kokoelman alkuosasta, tässä on siis loppupuoli, seitsemän viimeistä novellia. Jaoin kirjan käsittelyn kahteen osaan, että tunnisteosaan saan kaikkien kirjoittajien nimet - listaan joka novellista ainakin nimen ja aiheen. 


Mia Myllymäen novellissa "Miljoonan diili" joku on valmis maksamaan runsaskätisesti haluamastaan, mutta on tilanteita, joissa runsaskaan raha ei ole riittävästi.

Novellissa "Kolmannessa kerroksessa" Niina Räsänen kirjoittaa Joakimista, joka on aina ollut kiinnostunut kaikesta okkulttiseen viittavasta. Kummallisia asioita alkaa tapahtua, kun hän saa haltuunsa oudon kirjan.

Maarit Leijon käsittelee tatuointiaihetta novellissa "Ihon taju". Stepanin koodeksia käsittelevässä kirjassa osa novellin yllätysmomentista menetetään, mutta tarina kantaa silti loppuun saakka.

Liisa Nurron novellissa "Srebrenican hopeakellot" äiti haluaa pelastaa poikansa, vaikka hän ei oikein itsekään tiedä, mitä vastaan taistelee. Isoäidin apu on tarpeen, mutta riittääkö sekään...

Saara Henriksson kertoo novellissaan "Unkarilainen veljeskunta" Jánosista, joka tutkii haluttomasti arkistossa vanhoja kirjoja toivoen saavansa väitöskirjan vaivattomasti valmiiksi. Hän löytää jotain, mikä pakottaa hänet etsimään lisää, eikä enää ole väitöskirjastakaan niin väliä.

Aki Hammarén vie lukijat Intiaan novellissaan "Kiveen kirjoitettu". Mihin monikätinen jumalatar paremmin voisikaan viitata kuin jumalatar Kaliin. Mutta oudon tarinan alkulähteiden etsimisessä on omat vaaransa.

Kokoelman novelleissta viimeinen on Katri Alatalon "Kronikoitsija Mooermomkin viimeinen viesti". Kuka tai mikä kronikoitsitsija on, sitä emme tiedä, mutta hän kuvaa, mitä jumalten lähettämä kirja saa aikaan.

Kokoelman päättää Juha Jyrkäs runomuotoon kirjoitetulla  tekstillään "Iso hevonen".

Teräskoura osoittaa, että Necronomiconin tai Stepanin koodeksin tapaisessa kirjassa on vielä paljon hyödynnettävää.  Tosin mystinen kirja koko antologian läpäisemänä teemana on myös hiukan rasittava, kun lukija tietää jo ensimmäisestä viittauksesta, että tuo ohimennenkin mainittu kirja on se, joka tulee pian tuottamaan hulluutta ja kummia näkyjä. Novellit myös syövät toistensa tehoa, vaikka monissa on hienoja oivalluksia. Henkilöhahmoista mieleen jäi Nurron novellin isoäiti.

Lukuhaaste, Teräskoura 1

Shimo Suntila (toim.) Teräskoura ja muita sivuja Stepanin koodeksista. Novellikokoelma. Kuoriaiskirjat, 2016. Sivuja 226.

Etukäteen tiesin, että Stepanin koodeksi on jonkinlainen kotimainen vastine Lovecraftin Necronomiconille, joten tartun kirjaan erittäin kiinnostuneena. Jaoin kirjan käsittelyn kahteen osaan, että saan blogin tunnisteosaan kaikkien kirjoittajien nimet - listaan joka novellista ainakin nimen ja aiheen.

Kirjan ensimmäinen novelli on Joonas Riekkolan "Joka metsään huutaa". Outo nainen on palkannut palkkasoturiryhmän etsimään kummallista petoa, josta ei tiedetä edes nimeä. Miehet alkavat olla jo valmiita kääntymään paluumatkalle, ennenkuin peto viimein kohdataan. 

Artemis Kelosaari ravistelee hiukan historiaa novellissaan "Teräskoura". Tarinan pääosissa ovat Torsten Stålhandske ja erikoinen, hopeakantinen kirja. Kirottu kirja aiheuttaa jotain, jota ihmismieli ei pysty tajuamaan. Muistan tämän novellin, kun taas seuraavan kerran käyn Turun tuomiokirkossa...


Eero Korpisen novelli on nimeltään "Viimeinen sivu". Majatalossa yöpyvä kulkija on saanut vahingossa haltuunsa tekstejä, jotka eivät jätä häntä rauhaan. Novelli etenee vahvasti H. P. Lovecraftin hengessä.

Tatuointiliikkeen pitäjä tapaa baarissa vanhan miehen, joka kertoo itsekin tehneensä tatuointeja aikanaan. Mies kertoo oudon tarinan entisiltä ajoilta. Kiinnostava novelli on Kaisa Rannan "Hopeaa, mustetta".

Henna Sinisalon novellissa "Kirjankantaja" siirrytään Pohjois-Koreaan, jossa ihmismiehen ja luolan villin asukkaan välille on solmittu sopimus. Mutta pitääkö sopimus ja voiko hyvin suurista asioista ylipäänsä tehdä kahdenkeskisiä sopimuksia?

Matias Luukkanen johdattaa lukijansa Vatikaanin arkistoihin novellissa "Jumalan suuremmaksi kunniaksi". Salaisten arkistojen kätköissä voi olla sellaista, minkä ehkä pitäisikin jäädä salatuksi.


Viina ja oudot tekstit eivät todellakaan sovi yhteen, sen osoittaa Reetta Saarimäki novellissaan "Stepanin delirium". Vääjäämätön lopputulos paljastetaan jo ensimmäisessä kappaleessa.

Teräskouran ensimmäinen puolikas on nyt luettu. Kaikissa novelleissa Stepanin koodeksi on vahvasti esillä, vaikka kirjan nimeä ei aina mainita ja usein onkin kysymyksessä vain muutama sivu. Tekstien (ja kuvien) voima on kuitenkin mahtava. Novellit ovat tyyliltään erilaisia, mikä osaltaan pitää yllä lukijan kiinnostusta. Tähän saakka erittäin tyydyttävä lukukokemus, loppuosan käsittelen sitten erikseen.