muistatko vielä...?

Liane Moriarty: Nainen joka unohti. Suom. Helene Bûtzow. WSOY, 2016. 495 sivua.


Alice kaatuu steppitunnilla ja lyö päänsä. Sen seurauksena hän menettää muistoistaan kymmenen vuotta. Hänestä tuntuu, että hän on nuori aviovaimo, joka odottaa parin ensimmäistä lasta. Todellisuudessa lapsia on jo kolme, mutta Alice ei muista heitä. Rakastetun Nickin kanssa ollaan asumuserossa, läheisen ja rakkaan siskon kanssa tuskin puheväleissä - mitä ihmettä viimeisen kymmenen vuoden aikana on tapahtunut?

Muistinmenetys on romanttisissa romaaneissa usein mielenkiintoista ajatusleikkiä ja oman elämän vaiheiden pohdintaa. Myös muistojen jakaminen on tärkeää. En pidä tätä kirjaa mitenkään kovin suurena mestariteoksena, mutta kyllä se senverran vetävä on, etten malttanut laskea käsistäni ja luin loppuun, vaikka yö jo kääntyi aamun puolelle.

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kohtiin:
6. Kirjassa on monta kertojaa
23. käännöskirja
46. oseanialaisen kirjoittajan kirjoittama romaan (Moriarty on australialainen)
48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän (hedelmöityshoidoista puhutaan paljon)

karhusta

Kimmo Ohtonen: Karhu, voimaeläin. Docendo, 2016.

Viehätyin aivan tavattomasti tähän kirjaan, se todellakin puhutteli. Kirja sisältää paljon tietoa karhuista ja karhujen elämästä, myös salametsästyksestä, upeita luontokuvia ja henkilökohtaisen tarinan.

Kirja oli vuoden 2016 Tieto-Finlandia-ehdokkaana. Kirjoitan kirjasta arvion muualle, joten ei tähän sen enempää.

Suosittelen!

Helmet-lukuhaasteeseen sopii kohtaan neljä: kirja lisää hyvinvointiani ja kohtaan viisi: kirjassa liikutaan luonnossa , tietyisti myös kohtaan 41: kirjan kannessa on eläin.

kansanperinnettä ja historiaa

Mikko Kamula: Ikimetsien sydänmailla. Gummerus, 2017.

Vallan mainio kirja!

Mikko Kamula kuvaa esikoisteoksessaan Juko Rautaparran ja hänen perheensä elämää 1400-luvun Savossa.  Kirjoittaja punoo taitavasti yhteen historialliseen Suomeen sijoitetun tarinallisen juonen ja kansanperinneaineksen karhunpeijaisineen, metsänpeittoineen, kiroineen ja haltioineen.

Tästä tulee arvio muualle, joten ei tähän tämän enempää.

Kirja on 680-sivuinen ja sen on ilmoitettu olevan peräti kuusiosaisen Metsän kansa -sarjan avausosa. Kaikkiaan kokonaisuus tulee olemaan melkoisen laaja. Onkin mielenkiintoista nähdä, miten sarja etenee.  

Helmet-lukuhaasteessa  laitoin kohtaan 5: Kirjassa liikutaan luonnossa; se on myös 8: Suomen historiasta kertova kirja ja 34: kertoo ajasta, jota en ole elänyt. Se on myös 42: esikoiskirja ja 49: vuoden 2017 uutuuskirja.

Flavia de Luce ja filmimurha

Alan Bradley: Filminauha kohtalon käsissä. Bazar, 2016.Suom. Maija Heikinheimo.



Voitin kirjakaupan 30€ lahjakortin ja ostin kolme pokkaria, joista tämä on yksi. Tämä on sarjan neljäs kirja, minulla on hyllyssäni aikaisemmat ja olen niistä pitänyt. Päähenkilö Flavia de Luce on 11-vuotias tyttö, joka harrastaa kemiaa ja on kiinnostunut murhista, joita hänen tielleen sattuu aika usein. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun Englantiin.

Flavian perheeseen kuuluvat isä ja kaksi vanhempaa siskoa, monitaitoinen Dogger ja kehno keittäjä rouva Mullet - tyttöjen äiti Harriet on kuollut. Perhe asuu kartanossa, jonka menoista heidän on vaikea suoriutua, ja sen vuoksi isä on suostunut korvausta vastaan luovuttamaan talon uuden elokuvan filmauspaikaksi. Yksi henkilö kuolee, kysymyksessä on selvästi murha. Flavia etsii johtolankoja ja yrittää ratkaista myös Joulupukin arvoituksen. 

Pidin kirjasta, vaikka harmikseni sarjan viehätys vähän karisee kun sarja pitenee (tämä koskee yleensäkin kaikkia sarjoja). Sarjan seuraava osa Kuolleet linnut eivät laula ilmestynee toukokuussa, varmaan sitä ainakin kirjastossa tähystelen luettavakseni.

Helmet-lukuhaasteeseen tämä kirja ei tuo uutta, vaikka rikoshan tässä selvitetään.

haku päällä

Heleena Lönnroth: Pyöritä tuudita pellavapäätä. Mäkelä, 2004.

Tällainen tuli sattumalta kirjahyllystä käteen ja otin iltalukemiseksi. Olen kirjoittajalta lukenut aikaisemmin ainakin hänen esikoisdekkarinsa Noitapussista kurkistaa kuolema (1992), vaikka en kyllä enää muista sen juonta enkä henkilöitä.

Tämänkertaisen dekkarin päähenkilöt ovat miehiä, jotka kaipaavat muutosta elämäänsä ja etsivät sitä vaihtelevin keinoin. Yksi vaihtaisi rupsahtaneen eukkonsa parempaan, toinen suosisi taloudellisesti antoisia lyhytsuhteita. Poliitikko-äidin pojalla on oikeasti vaikeuksia. Kapakoissa istutaan paljon.

Kirja on osin humoristinen, osin kuolemanvakava (sananmukaisesti, mutta myös eräiltä osin aihepiiriltään). Joitain hämmentäviä kohtia kirjassa on, mutta en viitsi spoilata. Loppu on hieman yllätyksellinen ja odottamaton.

Helmet-lukuhaasteeseen tämän laitoin kohtaan 39: ikääntymisestä kertova kirja, sillä yhdellä jos toisellakin on kirjassa jonkinlaista ikäkriisiä. Merkitsen tämän myös kohtaan 28: olen lukenut kirjailijalta vain yhden kirjan, vaikka en tiedäkään onko se totta. Olkoon siinä nyt kumminkin.

blogistanian äänestys

tarkoitus oli osallistua vuoden 2016 parhaiden kirjojen äänestykseen, mutta jäi nyt äänestämättä. Olisi vain pitänyt muiden tavoin ajastaa omat valinnat. Nyt vähän harmittaa, mutta ehkä ensi vuonna sitten!

Voittajat:
Paras käännöskirja: Sadie Jones, Kotiinpaluu
Paras kotimainen: Minna Rytisalo, Lempi
Paras tietokirja: Mari Manninen, Yhden lapsen kansa
Paras nuortenkirja: Siri Kolu, Kesän jälkeen kaikki on toisin

Hyvää kukon vuotta joka tapauksessa!

Kun Turku paloi

Mike Pohjola: 1827. Gummerus, 2016.

Kirjaston Jokerina onnistuin saamaan käsiini tämä kirjan.  (Jokeri tarkoittaa, että laina-aika on kaksi viikkoa, ei voi uusia eikä varata.)

Tiedetään, että Turussa tapahtui iso tulipalo vuonna 1827. Palosta syytetään Hellmanin piikaa, mutta  Mike Pohjolan kertomuksessa vaikuttaa silta, että yhdellä jos toisellakin olisi ollut syynsä sytyttää Turku palamaan.

Henkilögalleriassa on paljon tuttuja, historiallisia henkilöitä, mutta myös muutamia, joita ei historiankirjoissa mainita. Tapahtumissa on tuttuja piirteitä heavymusiikali Infernosta, jonka pohjalta kirja on saanut alkunsa, mutta mitenkään yksi yhteen nämä eivät toki ole.

1827 on hauska, viihdyttävä ja paikoin yllättäväkin kertomus, jota lukiessa ei voi olla vähän väliä hihittelemättä itsekseen, vaikka asia on toki vakavaa.
Suosittelen!

Helmet-lukuhaasteessa tämä kirja sopii kohtiin 8: Suomen historiasta kertova kirja; 27: Kotipaikkakunnasta kertova kirja; sekä 34: kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt.