Seksistä ja rakkaudesta

Essi Tammimaa: Isän kädestä. Otava, 2018.

Tämä osui kirjastossa silmiin ja nappasin luettavakseni. Kirjan keskeisenä ideana on seksuaalisuus ja sen toteuttaminen. Päähenkilöit, joilla on raamatulliset nimet Ruut ja Luukas, yrittävät löytää molempia houkuttelevat keinot ja fantasiat. Tietyt asiat ovat kiellettyjä ja niin salaisia, ettei niistä voi vahingossakaan puhua edes parhaalle ystävälle. Ja leikkien jäljistä voidaan vetää monenlaisia johtopäätöksiä...

Kaksi aikuista, vieläpä naimisissa keskenään, kokeilevat ja etsivät nautintoa, mutta tuntevat samalla, että heidän elämässään on jotain salattavaa. Täytyykö omia haluja hävetä? Missä menee raja, mikä on hyväksyttävää?

Hiukan hämmentävä kirja, mutta epäilemättä voi olla myös terapeuttinen.

Paljastuksia ja rikoksia

Dolores Redondo: Tämän kaiken minä annan sinulle. Suom. Sari Selander. Gummerus, 2018. 698 sivua.

Kirjailija Manuel Ortigosan kotiin saapuu kaksi poliisia, jotka kertovat, että Manuelin puoliso Álvaro on kuollut auto-onnettomuudessa aivan eri seudulla, mihin hän lähtiessään oli kertonut menevänsä. Manuelille paljastuu, että Álvaro kuului aatelissukuun ja että osa miehen liikematkoista onkin ollut matkoja suvun kotiseudulle. Lisäksi paikallinen poliisi vihjaa myöhemmin, ettei Álvaron kuolema ollut tavallinen auto-onnettomuus, vaikka se sellaisena käsitellään.

Yllättävien asioiden paljastuminen ja niiden selvittely puolison kuoleman jälkeen ei ole juonena mitenkään uusi ja ennennäkemätön, mutta Tämän kaiken minä annan sinulle ei tunnu kovin kliseiseltä, osittain ehkä siksi, että kysymyksessä on kaksi miestä eikä heteropari. Redondo kuvaa onnistuneesti Manuelin surua ja hänen epäilyksiään sekä Álvaroa että kohtalokkaan päivän tapahtumia kohtaan. Paikallisten ihmisten ja Álvaron sukulaisten suhtautumisessa Manueliin on tosin välillä hiukan epäuskottaviakin piirteitä.

Tämän kaiken minä annan sinulle on menestyskirja, ja minäkin luin 700-sivuisen tarinan yhdessä yössä, en vain malttanut laskea kirjaa käsistäni.

Murha Shanghaissa

Qiu Xiaolong: Musta sydän. Suom. Juhani Lindholm. Otava, Loistopokkari, 2007.

 Uusi tuttavuus tämä ylikomisario Chen Cao, shanghailainen poliisi. Chen on virkavapaalla suorittamassa käännöstyötä, kun mahdolliseksi toisinajattelijaksi leimattu kirjailija Yin löytyy murhattuna. Paikalliset puoluejohtajat ovat huolissaan mahdollisesta huonosta julkisuudesta.


Qiu Xiaolong asuu nykyään Yhdysvalloissa ja kirjoittaa dekkareita englanniksi ja runoja kiinaksi. Chen Cao -dekkareita on käännetty myös kiinaksi, mutta poliittisesti arvelluttavia kohtia on lievennetty.

Nykykiinalaista arkipäivää ei kovin usein usein pääse kokemaan. Dekkarijuonen lisäksi onkin erityisen kiinnostavaa lukea kirjan henkilöiden elämästä, heidän asunnoistaan, toimeentulostaan ja perhesuhteistaan. Taustalla vaikuttaa jokaista koskettava Kiinan lähihistoria  kulttuurivallankumouksen vuosineen.

Nuoret linnanherrat ja -neidot

Aila Meriluoto: Meidän linna. WSOY, 1968.

Aila Meriluoto (s. 1924) tunnetaan erityisesti runoilijana, hänen esikoisteoksensa Lasimaalaus (1946) oli  aikanaan sensaatio. Meriluoto on kuitenkin kirjoittanut runojen lisäksi myös monenlaista muuta, lasten- ja nuortenkirjojakin.



















Viisi sisarusta muuttaa Helsingistä Ruotsiin vanhalle sukutilalle, jossa asuu omissa oloissaan viihtyvä isoäiti. Tilalla sijaitsee myös suvun vanha linna. Lasten isän ja tämän veljen kuoltua 16-vuotias Miki on uusi paroni Abelskiöld af Ekerup, joka on vastuussa linnasta, mutta rahaa ei ole. Tilusten vuokrakin hupenee veroihin.

Kirjan päähenkilö on Ninna, 18-vuotias ylioppilas, joka huolehtii kanaemomaisesti nuoremmista sisaruksistaan ja pohtii samalla omaa tulevaisuuttaan.

Kirja tuntui hiukan tutulta, olen luultavasti lukenut sen joskus nuoruudessani. Kyllä tarina edelleen viehätti, vaikka ihan kaikki kirjassa ei ole täydellisesti kestänyt aikaa.

Sotapeliä

Ernest Cline: Armada. Suom. J. Pekka Mäkelä. Gummerus, 2018. 

Ernest Clinen esikoisromaani Ready Player One (2011) oli maailmanlaajuinen menestys ja on jo filmattukin. Uusi teos, Armada, liikkuu sekin tietokonepelien maailmassa. 

Jos kesken koulupäivän näkee tutusta videopelistä peräisin olevan avaruusaluksen leijuvan taivaalla, on luultavasti päästään vialla ja pelannut liikaa. Zack Lightman päättää tosissaan vähentää pelaamista, kunhan ensin osallistuu odotettuun isoon tehtävään pelissä. Hän on muutaman viime vuoden ajan keskittynyt enemmän tietokonepeli Armadaan kuin koulutehtäviinsä, ja sen kyllä huomaa. Koulunumerot ovat laskeneet, mutta maailmanlaajuisessa pelissä Zack on  kuudenneksi parhaalla pistesijalla.

Kun eräänä päivänä peli muuttuu todeksi, Zack on niiden joukossa, joiden tehtävänä on pelastaa maapallo. Jotenkin vain kaikki ei tunnu olevan ihan kohdallaan... 

Armada on kiinnostava ja jännittävä ajatusleikki tietokonepelien todellisesta tehtävästä.

romanttista scifiä

Stephenie Meyer: Vieras. Suom. Pirkko Biström. WSOY. Pokkari.  702 sivua. 

Luin tämän kirjan melkein heti sen ilmestyttyä noin kymmenen vuotta sitten, mutta nyt ostin itselleni pokkariversion ja luin kirjan uudelleen.  Ihmisruumiin haltuunottava muukalainen esiintyi aika usein 1950-luvun scifi-elokuvissa, mutta muukalaisen näkökulma tuo tähän tarinaan myös jotain uutta. Ajatus loisina maailmasta toiseen vaeltavista muukalaisista on hauska, vaikka ei kestäkään kovin huolellista tarkastelua.

Vastarintaihmiset elämävät piilossa muukalaisia peläten, mutta ruokaa ja muita tarvikkeita on toisinaan pakko saada. Toisaalta muukalaiset pelkäävät isännättömiä ihmisiä, joita he pitävät väkivaltaisina ja arvaamattomina. He lähtevät etsimään ihmisiä, jos huomaavat viitteitä heidän olemassaolostaan, joten tavaroitten hankintaretket asettavat vaaraan hankintamatkalla olijoiden lisäksi koko piileskelevän yhteisön.

Rakkausjuonikin kirjassa on, varsin keskeinen jopa, mutta ei siitä nyt tämän enempää.

Kirjassa on muutamia asioita, jotka ärsyttivät minua, ja toisia, jotka viehättivät. Kaikkiaan kirja on kyllä mukavaa viihdettä romanttisen scifin ystävälle.

Helkavirsiä kuvitettuna

Eino Leinon Helkavirsiä. Arktinen Banaani, 2015.


Tämä sopii hyvin Eino Leinon päivään!

Kymmenen sarjakuvantekijää on laatinut omat tulkintansa Eino Leinon Helkavirsistä. Mukana on agraarielämää, fantasiamaailmoja ja nykypäivää. Useimmissa tarinoissa on mukana Eino Leinon säkeitä, osassa myös muuta.  Kuvitus on monenlaista hempeän kauniista rujoon, monivärisestä mustavalkoiseen. Kuvitustyylien vaihtuminen antaa oman lisänsä kokonaisuuteen.

Kokelman aloittava "Tumma" kuuluu suosikkitarinoihini, ja Petri Hiltusen kuvamaailma sopii tarinaan upeasti. Toinen suosikkitarinani on "Merenkylpijäneidot", se on hieno myös Antti Tiaisen piirtämänä ja Vesa Vitikaisen käsikirjoittamana aukeaman mittaisena tarinana. Vesa Vitikaisen käsikirjoittama on myös Katja Louhion kuvittama "Ukri". Katriina Kailan "Kevät" on kaunis ja kammottava. Pidin kovasti myös Petri Hiltusen "Räikkö Räähkä" -toteutuksesta. Tuomas Myllylän "Kimmon kosto" on myös vaikuttava, samoin Lauri Pitkäsen "Ylermi ylpeä isäntä" ja Kristian Huitulan "Tuuri". Lauri Pitkäsen "Pimeän peikko" ja "Ukon lintu ja virvaliekki"sekä Eetu Pellonpään "Äijön virsi" ovat kiinnostavia, ne eivät ole aivan perinteistä sarjakuvaa. Perinteiseksi sarjakuvaksi sanoisin Petri Hiltusen "Pyhä Yrjänä" -tarinaa, josta minulle tuli mieleen ihanat Hal Fosterin "Prinssi Rohkea" -sarjakuvat.

Kaikkiaan kiinnostava kokonaisuus, joka todennäköisesti saa Helkavirsiä tuntemattoman tarttumaan myös Eino Leinon teokseen. Kirjassa on Petri Hiltusen esipuhe Eino Leinosta, hänen runoudestaan ja Helkavirsistä sekä lopussa tekijöiden esittelyt ja heidän kommenttejaan. Hieno kansikuva on Sari Sariolan käsialaa.