Danielle Steel: Veren perintö. (Legacy, 2010.) Suom. Marja Helanen. WSOY, 2015.38-vuotiaalla Brigettellä on mukava työpaikka, mukava miesystävä sekä rauhalliseen tahtiin etenevä kirjahanke ja tohtoriopinnot. Elämä etenee omalla painollaan ja niin on hyvä. Kun arkeologi-miesystävä kertoo innoissaan lähtevänsä useaksi vuodeksi tekemään kaivauksia Egyptiin, Brigitte häkeltyy, koska hän oli mielessään kuvitellut yhteistä tulevaisuutta - sitten joskus. Työpaikallaan Brigitte on kieltäytynyt ylennyksestä ja jäänyt toimistotehtäviin, jotka voidaan korvata tietokoneohjelmalla. Nyt hänen on pantava koko elämänsä uusiksi. Tämä on herkullinen lähtökohta romaanille; varmaan moni lukija on joskus haaveillut heittäytyvänsä johonkin aivan uuteen ja jännittävään.
Brigitten äiti on jäänyt eläkkeelle ja alkanut harrastaa sukututkimusta. Kun Brigitte käy tervehtimässä äitiään New Yorkissa, äiti pyytää apua: mormonien arkistossa olisi tietoja, mutta äiti ei osaa käyttää arkistoja, kun taas Brigittellä on tutkijakoulutus. Brigitte ei ole erityisen kiinnostunut hankkeesta, mutta suostuu auttamaan äitiään, saahan hän ainakin jotain tekemistä ja vähän uutta ajateltavaa.
Arkistosta Brigitte saa selville kiinnostavia asioita ja lähtee jäljittämään mahdollisen sioux-esiäitinsä vaiheita uppoutuen tähän täysin. Samalla hänen oma elämänsä saa uuden suunnan.
Danielle Steel on tuottelias ja varsin taitava kirjoittaja, kyllä hänen romaaniensa parissa viihtyy. Tiedän, että olen lukenut hänen tuotantoaan aikaisemminkin, mutta kirjojen nimet ovat häipyneet mielestä. Veren perintö ei varmaankaan ole Steelen tuotannon huonoimmasta päästä; vaikka Brigitten tarina on tavanomainen ja odotuksenmukainen, Wachiwin elämän kuvaus tuo tekstiin lisämielenkiintoa. Jälkimmäistä ei toki kannata lukea autenttisena kuvauksena intiaanien elämästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti