Anne Leinonen: Vaskinainen. Osuuskumma, 2015.
Mielenkiintoinen sekoitus fantasiaa ja kansanperinnettä! Tuonelassa toimivat koneet, itsensä Taivaantakojan aikanaan rakentamat. Taivaantakoja on valmistanut myös vaskisia ja hopeisia olentoja, jotka periaatteessa tekevät vain tehtävänsä ilman tunteita, haaveita tai pohdintoja. Joku kuitenkin kaipaa enemmän ja haaveilee rakkaudesta, mutta eihän se ole mahdollista. Vaskesta tehty naisennäköinen olento joutuu lähtemään Tuonelasta vieraaseen ihollisten maailmaan.
Ihmisten maailmassa on ongelma: lapsia ja eläimiä ei synny, harvat syntyneet ovat elinkelvottomia epäsikiöitä. Jotakin on pahasti vialla. Outona pidetty Niiles lähetetään kotikylästään etsimään apua tilanteeseen. Matkalla hän kohtaa Ulpukan, naisen, jolla ei ole ketään eikä paikkaa mihin palata.
Vaskinainen on kertomus etsimisestä ja kaipauksesta. Jokainen etsii jotakin: tietoa, rakkautta, sovitusta, arvostusta. Kirja on mukavaa ja kiinnostavaa luettavaa; yhteydet kansanperinteeseen on limitetty hienosti fantasian kanssa ja tilaa on jätetty myös lukijan omille oivalluksille. Eija Lappalaisen laatima kansi on kerrassaan silmää miellyttävä ja tekstiin sopiva.
Mielenkiintoinen sekoitus fantasiaa ja kansanperinnettä! Tuonelassa toimivat koneet, itsensä Taivaantakojan aikanaan rakentamat. Taivaantakoja on valmistanut myös vaskisia ja hopeisia olentoja, jotka periaatteessa tekevät vain tehtävänsä ilman tunteita, haaveita tai pohdintoja. Joku kuitenkin kaipaa enemmän ja haaveilee rakkaudesta, mutta eihän se ole mahdollista. Vaskesta tehty naisennäköinen olento joutuu lähtemään Tuonelasta vieraaseen ihollisten maailmaan.
Ihmisten maailmassa on ongelma: lapsia ja eläimiä ei synny, harvat syntyneet ovat elinkelvottomia epäsikiöitä. Jotakin on pahasti vialla. Outona pidetty Niiles lähetetään kotikylästään etsimään apua tilanteeseen. Matkalla hän kohtaa Ulpukan, naisen, jolla ei ole ketään eikä paikkaa mihin palata.
Vaskinainen on kertomus etsimisestä ja kaipauksesta. Jokainen etsii jotakin: tietoa, rakkautta, sovitusta, arvostusta. Kirja on mukavaa ja kiinnostavaa luettavaa; yhteydet kansanperinteeseen on limitetty hienosti fantasian kanssa ja tilaa on jätetty myös lukijan omille oivalluksille. Eija Lappalaisen laatima kansi on kerrassaan silmää miellyttävä ja tekstiin sopiva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti