Miikko Oikkonen ja Tiina Raevaara: Ihon alla. Gummerus, 2016.Mitä sitten, kun ihmisen taidot mahdollistavat sellaisen lääketieteellisen toiminnan, joka pelastaa ihmishenkiä, mutta mitä laki ei salli tai tunne?
Ihon alla pohdiskelee lääketieteen etiikkaa, ihmisyyden keskeisiä kysymyksiä. Esille nousevat geeniteknologian kysymysten lisäksi mm. abortti ja syntymättömän lapsen suojelu ja toisaalta parantumattomasti sairaan eutanasia. Milloin ihminen on ihminen? Mitä ihmiselle saa tehdä?
Sen lisäksi, että kirja antaa ajattelemisen aihetta, se on vetävä romaani, jota on vaikea laskea käsistään. Sofia Sivenius on kohtuullisen uskottava päähenkilö, joka tasapainoilee monella tavalla ongelmallisessa tilanteessa. Sofian isä Hannu Sivenius on intohimoinen tutkija, jonka toimintaa pystyy ymmärtämään, vaikka kaikkea ei hyväksyisikään. Myös Elisabeth Ahlqvist on uskottava henkilöhahmo. Osa sivuhenkilöistä jää aika ohuiksi, mutta esimerkiksi sairaalan potilas Stella piirtyy vähin vedoin koskettavaksi henkilöhahmoksi.
Luin kirjan yhdessä yössä. Sitä jäin miettimään, että miksi kloonatulla, naisesta syntyvällä lapsella ei olisi juridisesti samoja oikeuksia kuin muillakin vastasyntyneillä. Asiaahan ei välttämättä edes tietäisi kukaan muu kuin alkiota käsitelleen laboratorion väki. Tilanne olisi toinen, jos lapsi kasvaisi "koeputkessa" laboratoriossa ja putkahtaisi maailmaan ilman vanhempia, kuin elävänä soluviljelmänä. Kantasolututkimusta en kovin hyvin tunne, mutta mietin myös sen käyttömahdollisuuksia noin tosielämässä. Mutta tietysti tiedeasioitten yksinkertaistaminen on romaanitekstissä välttämätöntä ja asiat on saatava lukijan kannalta kiinnostaviksi, yksityiskohdissa saa oikoa tieteen mutkia.
PS. Tästä on siis ollut joku TV-sarja, kun en seuraa televisiota, en pysty vertailemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti