Ryookan (1758-1831) oli japanilainen zen-munkki, erakko, kerjäläinen, kalligrafi ja runoilija. Hän kirjoitti runoja sekä kiinaksi että japaniksi. Hän käytti itsestään nimitystä Taigu eli Suuri hupsu.
Sen jälkeen kun ryhdyin munkiksi
olen jättänyt kaiken kohtalon huomaan
ja antanut päivien kulua.
Eilen asuin vihreillä vuorilla,
tänään kuljeskelen kaupungissa.
Kerjuupussi on ja kulho,
samoan minne tie vie.
Kun satun sille tuulelle tartun siveltimeen:
ihmiset sanovat sepustuksiani runoiksi.
Kirjan runot on jaettu nimettyihin lukuihin. Luvuilla on sellaisia nimiä kuin "Sydän ei ole nahtuakseen rintaani", "Luen sanattomia kirjoituksia" ja "Kaste lootuksenlehdellä". Runot on numeroitu, ja niiden yhteydessä viitataan toisiin runoihin, samantapaisiin tai muuten yhteen liittyviin. Mukana on myös Ryookanin ja nunna Teishin runokirjeenvaihtoa ja myös muutamalle muulle henkilölle kirjoitettuja runoja. Kirjan lopussa on suomentajan selityksiä.
Runoissa on hilpeää vapautta, viiniä, ystävyyttä , köyhyyttä ja yksinäisyyttä. 74-vuotiaana, vähän ennen kuolemaansa, hän kirjoitti:
Kenelle kertoa
kaihosta, jota tunnen
syksyn lopulla,
kun palaan illansuussa
savikoita korissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti