keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Satavuotias karkumatkalla eli maailmanhistoria pähkinänkuoressa

Jonas Jonasson: Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi. Bon-pokkarit. WSOY, 2015.

Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi Allan Karlsson on satavuotias ja vanhainkodissa valmistaudutaan juhlimaan syntymäpäiviä, kun huomataan että mies on poistunut huoneestaan ikkunan kautta ja hävinnyt.

Karlsson on lähtenyt matkoihinsa ilman selvää suunnitelmaa ja tulee ottaneeksi mukaansa rikollisia rahoja. Matkalla hänen seuraansa liittyy useita ihmisiä. Ryhmää ajavat takaa sekä rikolliset että poliisi.

Rinnan nykyisyyden kanssa kulkee kertomus Allan Karlssonin elämästä. Vuonna 1905 syntynyt mies on liikkunut maailmalla ja ehtinyt olla mukana monissa maailmanhistorian merkittävissä tapahtumissa - usein jopa avainroolissa. Lopulta molemmat tarinnat yhdistyvät.

Allan kävi koulua kolme vuotta ja ryhtyi sitten palkkatyöhön. Jäätyään täysorvoksi hän ehti aloittaa oman liiketoiminnankin ennenkuin joutui pakkohoitoon, jossa hänet määriteltiin jälkeenjääneeksi ja mm. steriloitiin "eugeenisin ja sosiaalisin perustein". Kun myöhemmin ryhdyttiin virallisesti tutkimaan "biologisesti alempiarvoisten" kohtelua, Allan potkaistiin vähin äänin laitoksesta ulos. Allan toimi tilanteen mukaan pyrkimättä mihinkään erityiseen ja oli yleensä tyytyväinen siihen, mitä hänellä oli. Vaellellessaan maailmalla jälkeenjääneeksi määritelty Allan oppi monia kieliä ja toimi neuvonantaja useiden valtioiden salaisissa tutkimuslaitoksissa.

Allanin elämänfilosofiana oli äidin toteamus: "On niin kuin on ja käy niin kuin käy." Tämä pätee koko kirjaan. Asioiden laita todetaan ja tapahtumien kulku johdattaa Allanin luontevasti tilanteesta toiseen. Missä jotain merkittävää sattuu, mukana on myös Allan Karlsson. Hän ei murehdi eikä huolehdi, mutta selviytyy yleensä hyvin tai erinomaisen hyvin.

Samalla, kun lukija seuraa Allan Karlssonin nykyisiä ja entisiä vaiheita, hän saa oppitunnin maailmanhistorian tapahtumista. Kirja on kiinnostava ja hilpeä veijariromaani, jossa sattuu ja tapahtuu.

Ostin muutaman tarjouspokkarin muutama viikko sitten, tämä oli yksi niistä. Mainio ostos.  


tiistai 8. maaliskuuta 2016

Murhatutkimuksia 1300-luvulla

Ruusun nimiUmberto Eco: Ruusun nimi. (Il nome della rosa 1980.) Suom. Aira Buffa.WSOY, 2015 (pokkari). 735 sivua.

Uutinen Umberto Econ kuolemasta muistutti minulle, että olen jo kauan suunnitellut lukevani Ruusun nimen, mutta jostain syystä se vain on jäänyt tekemättä.

Sherlock Holmes ja Watson ... tarkoitan siis fransiskaanimunkki ja entinen inkvisiittori William Baskerville apunaan bediktiininoviisi Adson selvittävät benediktiiniläisluostarissa tapahtuneita murhia. Adson myös kirjaa tapahtumat.

Munkkeja kuolee yksi toisensa jälkeen ja salaisuudet vaikuttavat liittyvän luostarin kirjastoon. Samaan aikaan pitäisi neuvotella sovintoa paavin lähettiläiden ja kerettiläisyydestä syytettyjen munkkiveljeskuntien välille.

Paikoin pitkät latinankieliset lausumat eivät avaudu kunnolla minun latinantaidollani, mulla kyllä tarina etenee, vaikkei joka sanaa ymmärtäisikään. Kirjan lopussa on jonkun verran käännöksiä, mutta eihän niitä kesken lukemisen viitsisi selata.

Tekstiin on jäänyt joitakin ylimääräisiä tavuviivoja satunnaisiin kohtiin. Varsin mitätön asia, mutta joka kerta pysähdyn harmistuneena.

Kirjan tapahtumat ovat mielenkiintoiset itsessäänkin, mutta hienointa kirjassa on 1300-luvun ihmisen ajatusmaailman ja hengellisen varmuuden ja epävarmuuden kuvaus. Ihan liian monissa kirjoissa historiallisessa miljöössä elävä ihminen ajattelee ja toimii ikäänkuin olisi vain siirretty tästä ajasta toiseen aikaan nykyaikaisine ajatuksineen.

maanantai 7. maaliskuuta 2016

Venäläistä kauhua

Minä pelkään - venäläista kauhua ja mystiikkaaMinä pelkään. Venäläistä kauhua ja mystiikkaa. Toim. ja suom. Mika Rassi. Savukeidas, 2014.

Minä pelkään sisältää seitsemän novellia sekä toimittaja-suomentajan jälkisanat. Jälkisanoissa Mika Rassi kertoo novelleista, niiden taustoista ja yhtymäkohdista muihin tarinoihin. Ennen novellien lukemista nämä huomautukset paljastaisivat tarinoista liikaa, mutta jälkisanoina antavat mukavaa lisätietoa.

Aleksei Konstantinovits Tolstoin kertomus "Upyyri" on kokoelman pisin, noin sata sivua. Upyyri on venäläinen vastine vampyyrille ja Tolstoin tarina onkin monimutkainen vampyyri- ja kummituskertomus. Afanasjevin upyyri sitä vastoin on kutakuinkin suomalaisenakin uskomustarinana kerrottu ruumiita syövä sulhanen, joka usein selitetään paholaiseksi.

Kirjan novellit ovat vanhoja, suurin osa on peräisin 1800-luvulta, joku 1900-luvun alkupuolelta. Silti kertomukset ovat varsin viihdyttäviä ja kiinnostavia.

Kirjan novellit:
Aleksandr Afanasjev: Upyyri
Antoni Pogorelski: Lafertovon unikkoeukko
Tit Kosmokratov: Vasilinsaaren yksinäinen talo
Aleksei Konstantinovits Tolstoi: Upyyri
Ivan Turgenev: Isä Aleksein kertomus
Aleksei Apuhtin: Elämän ja kuoleman välissä
Jevgeni Zamjatin: Mamai



sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Botswanan iloiset etsivät



Alexander McCall Smith: Limpopon yksityisetsiväkoulu. Suom. Outi Järvinen. Otava, Seven-pokkarit, 2015.

Limpopon yksityisetsiväkoulu on Mma Ramotswe tutkii -sarjan kolmastoista osa. Naisten etsivätoimisto saa yllättävän vieraan ja selvittää muutamia vääryyksiä.

Olen aikaisemminkin kirjoittanut ristiriitaisista tunteistani tätä sarjaa kohtaan. Kirjat itsessään ovat hauskoja ja itselleni vieraaseen maahan sijoittuvina mielenkiintoisia, siksi minä aina silloin tällöin tartun Mma Ramotswe tutkii -sarjan kirjoihin. Toisaalta jotkut henkilöt kuvataan lapsenomaisen yksinkertaisina kuin siirtomaaisännän katseella, mistä en lainkaan pidä.

Omalla tavalla viihdyttävä oli tämäkin kirja, luin sen kerralla alusta loppuun. Outi Järvisen käännös on sujuva (minun sanastossani tämä on synonyymi sille, että käännös on hyvä eikä mikään erityisesti häiritse). Kannesta en oikein pidä.

Sarjan kirjoittaja Alexander McCall Smith (1948-) on syntynyt Rhodesiassa (nyk. Zimbabwe). Hän opiskeli Skotlannissa oikeustiedettä ja myöhemmin oli mukana perustamassa oikeustieteen opetusta Botswanan yliopistoon. Hän on julkaissut kymmeniä tieteellisiä teoksia (erityisesti lääketieteen etiikiikan alalta) sekä novelleja ja romaaneja aikuisille ja lapsille. 

perjantai 26. helmikuuta 2016

Elämää sodan keskellä



Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa. Suom. Kristiina Savikurki. Otava, 2009.

Vaikka ympärillä käydään sotaa, tavalliset ihmiset yrittävät silti elää tavallista arkeaan. Lapset leikkivät, aikuiset käyvät työssä, laitetaan ruokaa, tavataan ystäviä, rakastetaan ja vihataan.

Mariam on varakkaan miehen lehtolapsi. Isä on järjestänyt tytön ja tämän äidin asumaan pikkuruiseen majaan melko kauas perheestään, mutta hän käy kerran viikossa katsomassa tytärtään ja tuo tälle lahjoja. Hän kuitenkin häpeää tyttöä eikä halua ottaa tätä vastaan, kun Mariam kävelee kaupunkiin haaveenaan päästä isänsä luokse.

Kun Mariam on 15-vuotias, hänen äitinsä kuolee. Mariam muuttaa isän kotiin, jossa isä kolmen vaimonsa kanssa järjestää tytölle naimakaupan kolmekymmentä vuotta vanhemman miehen kanssa. Mies asuu kaukana Kabulissa, mutta on juuri nyt paikkakunnalla, joten yksinkertainen vihkimisseremoia voidaan järjestää saman tien. Mariam ei pidä ajatuksesta lähteä ventovieraan mukaan kauas oudolle seudulle, mutta lopulta hän suostuu, koska oikeastaan hänellä ei ole muutakaan vaihtoehtoa.

Lailan isä on opettaja ja hän haluaa älykkään tyttärensä käyvän kouluja. Sodan tultua veljet ovat lähteneet taistelemaan, äiti ajattelee vain poikiaan, ja isä on joutunut pois työstään ja siirtymään tehtaalle. Laila on kuitenkin onnellinen; läheinen lapsuudenystävyys Tariqin kanssa on syvenemässä rakkaudeksi.

Kummallekaan naiselle elämä ei anna sitä, mitä he toivovat. Taliban-hallinto rajoittaa yhä tiukemmin naisen elämän kotiin ja miehen hallintaan. Aviomiehellä on oikeus kurittaa vaimojaan, vaikka tappaa. 

Tuhat loistavaa aurinkoa kertoo kahden naisen tarinan Afganistanista. Kirja on kertomus vallasta ja epäoikeudenmukaisuudesta, mutta myös lohdusta, toivosta, ystävyydestä ja rakkaudesta. Usko lohduttaa Mariamia, Lailan elämässä tärkeintä ovat lapset.

Kaunokirjallisuus tarjoaa mahdollisuuden kokea monia elämiä monissa eri paikoissa Tuhat loistavaa aurinkoa kertoo asioita, joita ei kerrota uutisraporteissa. Kirjan henkilöiden kohtalot osoittavat fiktiivisyydessäänkin, että ihmiset ovat ihmisiä kaikkialla. Kaikki naiset eivät ole enkeleitä, kaikki miehet eivät ole paholaisia, mutta valta helposti sokaisee. Suosittelen tätä kirjaa ihan kaikille.


tiistai 23. helmikuuta 2016

Teinikeijun lemmenhaaveet

Anna Hallava: Operaatio Huulituli. WSOY, 2016

Anna Hallava - Operaatio Huulituli, e-kirja

Tämä teos on Sammakkoprinsessan jatko-osa. Määritelmä "teinikeijuchicklit" voi kuulostaa teosta halventavalta, mutta sitä se ei ole. Mukana on teinihaaveita, vauhdikasta koulutyttöjen elämää, romantiikkaa ja hilpeää fantasiaa.

Ofelia on sekä tavallinen suomalaistyttö että keijuprinsessa. Koulussa keijuasia on pidettävä salassa jopa parhaalta ystävältä. Ofelian ongelmana on, että poika, jota hän suutelee, muuttuu sammakoksi (paitsi, jos hän on tosirakkaus). Tämä hirveä kirous on Ofelian kummilltaan saama lahja. Taikajuoma nimeltä Huulituli tiettävästi kumoaa tilapäisesti kummilahjan vaikutuksen, mutta kruununprinsessan ei ole helppoa hankkia kiellettyjä aineita, varsinkaan kun hänellä on aina läsnä oleva henkivartija.

Pidin Sammakkoprinsessasta ja Operaatio Huulituli jatkaa samaa vauhdikasta menoa. Jatko-osa on melkeinpä ensimmäistä osaa parempi, mikä ei ole kovin tavallista.  

maanantai 22. helmikuuta 2016

Kotimaisen ihmissusisarjan päätösosa

Elina Rouhiainen: Vainuttu. Susiraja 4. Tammi, 2015.

Susiraja-sarjan kirjat:

Kesytön 2012
Uhanalainen 2013
Jäljitetty 2014
Vainuttu 2015

Elina Rouhiaisen Susiraja-sarja on kotimaista paranormaalia romantiikkaa, jonka ei todellakaan tarvitse hävetä ulkomaisten esikuviensa rinnalla. Toki esikuvia on nähtävissä, mutta missäpä ei.

Oma mielipiteeni on, että ensimmäinen osa on paras, vaikka ei tämä viimeinenkään huono ole. Monenlaisten muiden olentojen tuominen mukaan ei aina ole paras mahdollinen (tai ainakaan minun mieleiseni) ratkaisu. Helposti tämäntapaisissa kirjoissa joko nousee esille lähes koko uskomusolentojen kirjo tai vaihtoehtoisesti operoidaan koko maailman kohtalolla. Mielestäni usein pieni on kauneinta.

Maailmanloppua ennustetaan tässäkin, mutta kysymyksessä ei ole ihan perinteinen maailmanpelastusoperaatio. Susilauman johtaminenkaan ei ole ihan lastenleikkiä, mutta rakkaudesta ei ole epäilystäkään.

Muutamia aika vaikuttavia kohtia kirjassa on. ja - kuten todettu - koko sarjan kokonaisuus on varsin mainio.