perjantai 26. helmikuuta 2016

Elämää sodan keskellä



Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa. Suom. Kristiina Savikurki. Otava, 2009.

Vaikka ympärillä käydään sotaa, tavalliset ihmiset yrittävät silti elää tavallista arkeaan. Lapset leikkivät, aikuiset käyvät työssä, laitetaan ruokaa, tavataan ystäviä, rakastetaan ja vihataan.

Mariam on varakkaan miehen lehtolapsi. Isä on järjestänyt tytön ja tämän äidin asumaan pikkuruiseen majaan melko kauas perheestään, mutta hän käy kerran viikossa katsomassa tytärtään ja tuo tälle lahjoja. Hän kuitenkin häpeää tyttöä eikä halua ottaa tätä vastaan, kun Mariam kävelee kaupunkiin haaveenaan päästä isänsä luokse.

Kun Mariam on 15-vuotias, hänen äitinsä kuolee. Mariam muuttaa isän kotiin, jossa isä kolmen vaimonsa kanssa järjestää tytölle naimakaupan kolmekymmentä vuotta vanhemman miehen kanssa. Mies asuu kaukana Kabulissa, mutta on juuri nyt paikkakunnalla, joten yksinkertainen vihkimisseremoia voidaan järjestää saman tien. Mariam ei pidä ajatuksesta lähteä ventovieraan mukaan kauas oudolle seudulle, mutta lopulta hän suostuu, koska oikeastaan hänellä ei ole muutakaan vaihtoehtoa.

Lailan isä on opettaja ja hän haluaa älykkään tyttärensä käyvän kouluja. Sodan tultua veljet ovat lähteneet taistelemaan, äiti ajattelee vain poikiaan, ja isä on joutunut pois työstään ja siirtymään tehtaalle. Laila on kuitenkin onnellinen; läheinen lapsuudenystävyys Tariqin kanssa on syvenemässä rakkaudeksi.

Kummallekaan naiselle elämä ei anna sitä, mitä he toivovat. Taliban-hallinto rajoittaa yhä tiukemmin naisen elämän kotiin ja miehen hallintaan. Aviomiehellä on oikeus kurittaa vaimojaan, vaikka tappaa. 

Tuhat loistavaa aurinkoa kertoo kahden naisen tarinan Afganistanista. Kirja on kertomus vallasta ja epäoikeudenmukaisuudesta, mutta myös lohdusta, toivosta, ystävyydestä ja rakkaudesta. Usko lohduttaa Mariamia, Lailan elämässä tärkeintä ovat lapset.

Kaunokirjallisuus tarjoaa mahdollisuuden kokea monia elämiä monissa eri paikoissa Tuhat loistavaa aurinkoa kertoo asioita, joita ei kerrota uutisraporteissa. Kirjan henkilöiden kohtalot osoittavat fiktiivisyydessäänkin, että ihmiset ovat ihmisiä kaikkialla. Kaikki naiset eivät ole enkeleitä, kaikki miehet eivät ole paholaisia, mutta valta helposti sokaisee. Suosittelen tätä kirjaa ihan kaikille.


Ei kommentteja: