Rahasta ja rakkaudesta

Taru Väyrynen: Ei millään pahalla. E-kirja.

Taru Väyrynen on laittanut tuotantonsa nettiin ilmaiseksi luettavaksi e-kirjoina. Vuorileijonan varjo -sarjan ja muutamia muitakin olen aikaisemmin lukenut, tämä oli uusi tuttavuus.

Melko iäkäs (en muista, mainittiinko ikää) kirjailija Arvi asuu suuressa asunnossa hyvällä paikalla keskustassa. Asunnossa asuu myös Harri, joka tuli aluksi paikalle haastattelemaan kirjailijaa gradua varten, mutta jäikin asumaan. Asunnossa on tilaa ja Arvi on yksinäinen puolison Laurin kuoltua tapaturmaisesti joitakin vuosia sitten. Arvi toimii myös avokätisenä mesenaattina Tuukalle, nuorelle kirjailijanalulle, jonka kanssa hänellä oli aikanaan suhdekin. Nykyään Tuukka on naimisissa naisen kanssa ja hänellä on myös lapsi. Harri ja Tuukka eivät voi sietää toisiaan, molemmat pitävät toista hyväksikäyttäjänä ja siipeilijänä. Tilannetta sekoittaa vielä Hanna, joka ilmestyy paikalle kertoen olevansa Arvin tytär, aikaisemmin tuntematon nuoruudenhairahdus.

Tuukka ja Harri ovat hyötyneet taloudellisesti varakkaasta Arvista, Harri on asunut ilmaiseksi ja saanut silloin tällöin rahaa erilaisiin tarpeisiin, kuten autokouluun. Tuukalle Arvi on ostanut asunnonkin, joka on myyty näennäiskaupalla. Mutta eikö varakas mies saisi saada iloa rahoistaan lahjoittamalla niitä sille, josta pitää? Arvi pohtii, odotetaanko häneltä vain rahaa, avokätistä tukea nyt ja isoa perintöä myöhemmin.

Ehkä herkullisin tilanne kirjassa on se, kun sattumalta leviää virheellinen uutinen Arvin kuolemasta, ja paikalle ilmestyy veljentytär ottamaan pesää haltuunsa. Nainen ei ole pitänyt mitään yhteyttä Arvin kanssa, mutta rientää paikalle valvomaan etujaan.

Lopussa monet asiat selviävät, muunmuassa totuus Laurin kuolemasta. Jokaisen elämä kääntyy parempaan.

Inhorealismia koulukodista

Taru Väyrynen: Kissan kuolema. E-kirja, alkuperäinen julkaistu 1990.

Olen lukenut tämän aikanaan tavallisena kirjana, mutta nyt luin uudelleen, kun oli tarjolla e-kirjana. Muistan, että oli tunteita herättävä ensilukemalta, eikä kirjan teho ole lainkaan vähentynyt.

Nuori ylioppilas Ari on päässyt työhön koulukotiin; hän on täynnä idealistisia ajatuksia ja hyvää tarkoitusta. Todellisuus ei kuitenkaan vastaa hänen odotuksiaan. Tiukat säännöt ja rangaistukset eivät tunnu kasvattavan koulukotinuorista kunnon ihmisiä, vaikka kuinka yrittäisi. Ja ehkä koulukoti työpaikkana houkuttelee nimenomaan niitä, jotka nauttivat saadessaan käyttää valtaa vähäisempiin.

Tarina on toden ja mahdollisen tuntuinen, mutta kauhistuttava. Kirjasta on tehty näytelmä ja sitä on käsittääkseni myös luetettu kouluissa. Hyvä niin. Mitään tämäntapaista ei saisi koskaan tapahtua. 

kaikki keinot sallittuja sen oikean etsimissä

Anni Polva: Oletko sinäkin lemmensairas? Karisto, 1948.

Kirjaston ilmaiskirjahyllystä osui käteen tämä kirja, jonka omistuskirjoitus kertoo, että Liisa oli saanut kirjan joululahjaksi vuonna 1948. Kirjassa ei ole kansikuvaa.

Olen lukenut jonkun verran Anni Polvan kirjoja, sekä aikuisten että nuorten, ja olen kuvitellut tunnistavani Polvan tyylin. Tämä kirjan on kuitenkin varsinkin alkupuolella aika tavalla erilainen, jotenkin "kesäteatterimainen" tyyliltään. Kertomuksen edetessä kyllä Polvan alkaa tunnistaa.

Toimittaja Marja joutuu varsin julkisesti todistamaan miesystävänsä uskottomuutta, ja hän vakuuttaa saavansa uuden vaikka kirjeenvaihtoilmoituksella. Hän saakin ison kasan vastauksia ilmoitukseensa ja lähteen tapaamaan yhtä vastaajista. Väärinkäsityksiä, kilpailua ja rakastumista, kunnes kaikki päättyy onnellisesti.

Pidän tällaisista vanhoista kirjoista, ei niinkään tarinan vuoksi, vaan niiden esittämän ajankuvan takia. Hevosella lähdetään myllyyn, kaupunkilaistytön vilahtavia polvia paheksutaan, maalaistalon saunassa asuu iäkäs nainen, joka tekee ahkerasti työtä ruokansa ja yösijansa maksuksi. Ja tietysti haaveillaan paremmasta, rakastutaan ja etsitään sitä oikeaa.

Verta ja visvaa

Clive Barker: Veren kirjat 6. Suom. Ilkka Äärelä. Jalava 1994.

Kauhukirjallisuutta, jossa pääosassa eivät ole oudot, vaaralliset olennot, vaan sairaus, visva, veri ja kuolema. Yllättäen ja pyytämättä tapahtu jotain selittämätöntä, ja lopputuloksena on kuolema. Useimmiten tuskallinen ja kauhistuttava.

Novelleissa henkilöt ovat jollakin lailla valintatilanteessa, eräänlaisessa tienhaarassa elämänsä suhteen. Valinta kuitenkin vain tapahtuu, siihen ei voi vaikuttaa eikä se ole mitään sellaista, mitä on odotettu saati toivottu.

Joskus aikoinaan nämä Veret kirjat tekivät vahvan vaikutuksen (en tosin muista, luinko kaikki osat, mutta useampia kuitenkin). Nyt lainasin kirjastosta tämän, kun osui silmiin. Novellin "Kuoleman elämä" Elena tuntui kyllä edelleen läheiseltä.

Lovecraftin mietteitä selityksineen

 

H. P. Lovecraft: Yliluonnollinen kauhu kirjallisuudessa. Suom. Juri Nummelin. Savukeidas, 2013.

Tätä kirjaa olen kaivannut luettavakseni ja iloitsin, kun sen kirjastosta löysin. Lovecraft on melko omalaatuinen kirjoittaja, ja on ollut todella mielenkiintoista nähdä, mitä hän itse on lukenut ja mitä hän on pitänyt kiinnostavana. Tähän samaan aiheeseen liittyvät novellikokoelmat Wendigo, joka sisältää Lovecraftin ihailemien kirjailijoiden novelleja, sekä Lovecraftin lähteillä, jossa on Lovecraftin aikalaisten, ns. Lovecraftin piirin kirjoittajien kauhunovelleja.

Yliluonnollinen kauhu kirjallisuudessa sisältää Juri Nummelinin suomentaman Lovecraftin esseen sekä siihen liittyvät suomentajan kommentit. Kommenttiosio onkin laaja, miltei samanmittainen kuin Lovecraftin essee. Taustatiedot ja nykylukijalle tuntemattomien kirjoittajien esittely kiinnittää tekstin aikaansa ja tekee kirjasta antoisan lukukokemuksen.

Luin tämän kirjan jo jokin aika sitten, mutta teksti on näköjään jäänyt luonnokseksi, julkaisematta. Korjaan tilanteen nyt. 

Jane Austenin kirjenovelleja

Jane Austen: Uskollinen ystävänne. Suom. Inkeri koskinen.  Tammi.

Kokoelma sisältää Jane Austenin varhaisia kirjenovelleja sekä Inkeri Koskisen antoisan johdannon, jossa hän kertoo kirjeromaaneista ja kirjenovellesta.

Novellit ovat kiinnostavia aikansa kuvia, vaikka niissä ei ole ihan sitä viehätystä, mitä Jane Austenin romaaneissa on. Tutustumisen arvoinen kokoelma joka tapauksessa.

Tämä kirja kuului jouluksi itselleni tilaamaani pokkaripakettiin. Teksti on jäänyt julkaisematta, korjaan nyt tilanteen.

Vaskinainen Tuonelasta

Anne Leinonen: Vaskinainen. Osuuskumma, 2015.

Mielenkiintoinen sekoitus fantasiaa ja kansanperinnettä! Tuonelassa toimivat koneet, itsensä Taivaantakojan aikanaan rakentamat. Taivaantakoja on valmistanut myös vaskisia ja hopeisia olentoja, jotka periaatteessa tekevät vain tehtävänsä ilman tunteita, haaveita tai pohdintoja. Joku kuitenkin kaipaa enemmän ja haaveilee rakkaudesta, mutta eihän se ole mahdollista. Vaskesta tehty naisennäköinen olento joutuu lähtemään Tuonelasta vieraaseen ihollisten maailmaan.

Ihmisten maailmassa on ongelma: lapsia ja eläimiä ei synny, harvat syntyneet ovat elinkelvottomia epäsikiöitä. Jotakin on pahasti vialla. Outona pidetty Niiles lähetetään kotikylästään etsimään apua tilanteeseen. Matkalla hän kohtaa Ulpukan, naisen, jolla ei ole ketään eikä paikkaa mihin palata.


Vaskinainen on kertomus etsimisestä ja kaipauksesta. Jokainen etsii jotakin: tietoa, rakkautta, sovitusta, arvostusta. Kirja on mukavaa ja kiinnostavaa luettavaa; yhteydet kansanperinteeseen on limitetty hienosti fantasian kanssa ja tilaa on jätetty myös lukijan omille oivalluksille. Eija Lappalaisen laatima kansi on kerrassaan silmää miellyttävä ja tekstiin sopiva.