Amerikasta Suomeen

Elina Aro: Karela tulee meren yli. Valistus, 1958 (1. p 1950)

Elina Aro (oik. Arohonka, 1923-2007) kirjoitti kymmeniä lasten- ja nuortenkirjoja erityisesti 1940- ja 1950-luvuilla.

Karela tulee meren yli kertoo Amerikassa asuvasta suomalaistaustaisesta perheestä. 15-vuotiaan Karelan äiti on kuollut muutama vuosi aikaisemmin, Karelan vanhempi veli on aikuinen ja kihloissa naapurin tyttären kanssa. Isä päättää jättää farmin lapsilleen ja lähteä Suomeen, jossa hänen ainoa veljensä on juuri kuollut. Karela haluaa lähteä isän kanssa tuntemattomaan Suomeen, Karjalaan, jonka mukaan Karela on saanut nimensäkin.

Kirja sijoittuu heti sodan jälkeiseen aikaan, jolloin aluemenetykset olivat tuoreita ja ajankohtaisia. Karelan sedän maatilastakin on osa jäänyt uuden rajan toiselle puolelle. Kirjassa on jälleenrakennushenkeä, Suomi-intoa, jännittäviä tapahtumia ja romantiikkaakin. Ajankuva on kiinnostavaa.

Kirjeitä sodan jälkeen

Mary Ann Shaffer & Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunkuoripaistoksen ystäville. Otava, 2011 (pokkari)

Vuonna 1946 Lontoo on melko lailla hajalle pommitettu. Sota on loppunut, mutta näkyy edelleen jokapäiväisessä elämässä. Kirjailija Juliet Ashton saa kirjeen Guernseyn saarelta ja kiinnostuu saaren tapahtumista sodan aikana, jolloin saari oli saksalaisten miehittämä.

Kirja on kirjeromaani, kirjeitä kirjoittavat ja vastaanottavat päähenkilön lisäksi myös monet muut. Kirjeissä kuvataan sekä kirjan nykyajan että miehityksenaikaisia tapahtumia, jotka eivät kuitenkaan ole kovin monen vuoden päässä toisistaan. 

Kirjan kirjoittaja Mary Ann Shaffer sairastui syöpään ennen kirjan valmistumista ja hänen sisarentyttärensä Annie Barrows viimeisteli kirjan. Shaffer kuoli helmikuussa 2008, kirja ilmestyi samana vuonna.Kuvittelen tunnistavani ne seikat, jotka kirjassa ovat Barrowsin kehittelemiä, mutta en tietenkään oikeasti voi tietää. 

Pidin tästä kirjasta. Kirjeissä välittyy 1940-luvun ajankuva ja tunnelma. Mukana on jännitystä ja romantiikka, sodan hirveyksiä ja syvää inhimillisyyttä.

vieläkin punaista ja valkoista

Jari Järvelä: Kosken kahta puolta. Tammi, 2018.

Jari Järvelä kuvaa kahden isoäitinsä tarinaa. Seitsenvuotias Jari vierailee kummankin mummun luona, kuuntelee ja kyselee. Molemmat naiset ovat asuneet koko ikänsä samalla paikkakunnalla eivätkä kovin kaukana toisistaan. Aino asui perheineen työväen puolella koskea, Sofia vauraammalla vastarannalla. Molemmat kokivat nuorena tyttönä kipeästi ja omakohtaisesti vuoden 1918 ajan.

Järvelän kirja oli ansaitusti vuoden 2018 Finlandia-ehdokkaana. Vaikka vuoden 1918 tapahtumia tuntuu jo välillä tunkevan korvistakin ulos, tämäkin kirja kannattaa lukea.

Paimentytöstä aloitetaan

Enni Mustonen: Paimentyttö. Otava, 2013.

Paimentyttö on odottanut hyllyssä jo jonkun aikaa, mutta sopii hyvin joulunajan  lukemiseksi.

13-vuotias Ida Eriksson jää orvoksi ja työskentelee palkatta ensin paimentyttönä, sitten navettapiikana ja myöhemmin sisäpiikana. Palkka alkaa juosta vasta, kun Ida on päässyt ripiltä ja voi tehdä virallisen pestuusopimuksen.

Ida rakastaa kirjoja ja lukemista, hän lukee ja puhuu suomea ja ruotsia. Navettatyö oli raskasta, mutta pelkkää lekottelua ei ole myöskään elämä Topeliuksen perheen sisäpiikana.

Sujuvaa kerrontaa, kiinnostavaa ajankuvaa. Elämä iäkkään Zacharias Topeliuksen lähipiirissä antaa oman mielenkiintoisen säväyksensä tekstiin. Tämä on sarjan avausosa, minulla ei vielä ole jatko-osia, mutta enköhän niihin tartu ennen pitkää. Idea palvelusväkeen kuuluvan mutta sivistyneen naisen elämänvaiheiden seuraamisesta suomalaisen kulttuuriväen keskellä viehättää kovasti.

Joulunajan lukemista

Joulunajan suurin ilo on lukea kaikessa rauhassa uudelleen vanhoja kirjoja, ensimmäistä kertaa uusia kirjoja, kevyttä ja vielä kevyempää, ihan vain huvin vuoksi.

Ostaessani antikasta joululahjaksi kirjoja silmiini osui muutama Patricia Wentworthin Miss Silver -sarjan kirja, jotka ostin itselleni. Olen lukenut niitä joskus, ne ovat Miss Marple -tyylisiä dekkareita. Nyt ostamani kirjat Anna, missä sinä olet?, Askelkivet ja Myrkkyä kynässä olin kyllä lukenut jo aikaisemmin ja aika nopeasti muistin juonen, mutta ihan kivoja lukuhetkiä kuitenkin. 

Omasta hyllystä otin uudelleen luettavaksi Kaari Utrion Rakas Henrietta (suosikkikirjojani) sekä Ilkeät sisarpuolet. Pidän erityisesti näistä Utrion 1800-luvulle sijoittuvista epookkiromaaneista ja niiden ajankuvasta. Omasta hyllystä tuli myös L. M. Montgomeryn Sininen linna, jonka luen uudelleen aina silloin tällöin ja varsinkin silloin, kun oma sininen linnani tuntuu olevan kadoksissa.

Omasta hyllystä otin myös pitkästä aikaa Susan Cooperin Pimeä nousee -sarjan. Minulla on yhteisnide, jossa on kolme ensimmäistä kirjaa Yllä meren, alla kiven, Pimeä nousee ja Viheriä noita. Olikin kiva siirtyä niiden avulla kelttiläisen mytologian pariin. Luin nopeasti myös Derek Landyn Keplo Leutokalman, koska annoin kirjan sitten pois henkilölle, jolta tuo luurakoetsivästä kertovan sarjan ensimmäinen osa puuttui. Minulle jäi itselleni vielä joku sarjan myöhemmistä osista.

  Joskus olen antanut kysyjille lyhyen listan mieluisista joulukirjoista, mutta tänä vuonna en toivonut mitään erityistä.  Joulupaketista löytyi yllätyksenä Tuija Lehtisen Takaisin Sumulaaksoon. En ihan kauheasti pitänyt edellisestä osasta, mutta tämä sopi minulle paremmin.
Joulupakettien antia olivat myös Agatha Christien Golfkentän murha ja Tommy ja Tuppence -tarina Rikos yhdistää. Ne luvattiin ottaa mielellään takaisin, jos hyllystäni sattuvat vanhemmat painokset jo löytymään (taitavat molemmat olla). Yhdestä paketista paljastui myös Juho Pentikäisen ja Risto Pulkkisen Saamelaisten mytologia. Sitä lueskelen sitten joskus myöhemmin.

Naisenelämää: Minna Canth

Minna Rytisalo: Rouva C. Gummerus, 2018.

Minna Canthin elämästä on kirjoitettu yhtä ja toista (esim. Minna Maijala: Hellä, herkkä, hehkuvainen, Otava, 2014), mutta varsinkaan Minna Canhtin nuoruudesta ei oikeasti tiedetä kovin paljoa, joten romaanimuoto sopii elämäntarinaan hyvin. Mukana on siis sekä faktaa että fiktiota.

Taitavasti kerrottu tarina vie mukanaan ja kuljettaa lukijan Minnan kouluun, sieltä kotiin, avioliittoon ja perhe-elämään. Kirja päättyy puolison kuolemaan ja Minnan muuttoon Kuopioon lastensa kanssa.

Kirjan lopussa on vielä kirjoittajan kommetteja, mm. että tekstissä mainittu mahdollisuus jatkaa opintoja naimisiinmenon jälkeen on fiktiota, todellisuudessa se ei olisi ollut mahdollista. Vaikka rouva C:n elämä on kuviteltua, se voisi suurimmaksi osaksi olla myös totta. Joka tapauksessa kirja antaa ajattelemisen aihetta - ei ole kovin kaukana aika, jolloin naisen tärkein tehtävä ja usein ainoa mahdollisuus oli avioliitto ja kunnialliselle (keskiluokkaiselle) naiselle sopivia ammatteja oli erittäin vähän.

yksitoista yönaista

Mia Kankimäki: Naiset, joita ajattelen öisin. Otava, 2018. 447s. + kuvaliite.

Nykypäivän naisella on (kaikesta huolimatta) valtavan paljon suuremmat mahdollisuudet tehdä valintoja elämässään kuin menneiden vuosisatojen naisilla. Jotkut naiset ovat kuitenkin pystyneet toimimaan poikkeuksellisesti jo aikaisemminkin. Näitä naisia Mia Kankimäki kertoo ajattelevansa öisin miettiessään omaa elämäänsä.

Kankimäki kertoo kirjassaan kymmenestä naisesta, jotka ovat tehneet poikkeuksellisia asioita: matkustaneet, maalanneet.
Ensimmäinen nainen, Karen Blixen, saa eniten tilaa, sata viisikymmentä sivua. Blixenin innoittamana Kankimäki matkustaa Afrikkaan, vaikka pelottaa.

Muita matkustavia naisia kirjassa ovat Isabella Bird, Ida Pfeiffer, Mary Kingsley, Alexandra David-Néel ja Nellie Bly. Taiteiteilijoita ovat Sofonisba Anguissola, Lavinia Fontana, Artemisia Gentileschi ja Yayoi Kusama. Yhdestoista yönainen on tietenkin Mia Kankimäki itse, joka on irrottautunut tavanomaisesta työelämästään keskittyäkseen matkustamiseen ja kirjoittamiseen.

On hauskaa ja virkistävää lukea naisista, jotka ovat toimineet toisin. Aina ei kysymyksessä ole pelkästään oma valinta, ja monessa suhteessa poikkeusnaiset ovat kuitenkin pitäneet yllä naiseuteen kuuluvia standardeja, kuten ehdottoman naisellinen pukeutuminen tai neitsyyden korostaminen. Vaikka nainen oli minkälainen nero, hänen on kuitenkin pitänyt pysytellä joiltakin osin kunniallisen naisen roolissa. Siis joiltakin osin, sillä taiteellinen nerous, tutkimusmatkailu tai vastaava ovat olleet miehiselle alueelle tunkeutumisia.

Tätä kirjaa voi suositella kenelle tahansa, ajattelemisen aihetta siitä varmasti löytyy jokaiselle.