Kuriositeettikokoelmaa Cortázarin tapaan

Vaihteeksi vähän vanhempaa kirjallisuutta:

Julio Cortázar:  Bestiario. (Bestiario, 1951.) Suom. Sari Selender. Loki-kirjat, 1999.

Julio Florencio Cortázar (26.8.1914−12.2.1984) oli argentiinalainen kirjailija, joka toimi kotimaassaan ranskalaisen kirjallisuuden professorina Cuyon yliopistossa, kunnes hänen vangittiin toimimisesta presidentti Juan Perónin vastaisessa liikkeessä. Tämän jälkeen hän muutti Pariisiin, jossa toimi kirjailijana ja kääntäjänä. Cortázarin tunnetuin teos Rayuela (1963), jota ei ole tarkoitus lukea alusta loppuun, vaan edestakaisin luvusta toiseen hyppien. Teos on suomennettu vuonna 2005 nimellä Ruutuhyppelyä. Uransa alkuvaiheissa Cortázar käytti myös salanimeä Julio Denis.

Vuonna 1951 julkaistu Bestiario on Cortázarin versio keskiajan kuriositeettikokoelmista. Kokoelma sisältää alkusanojen lisäksi kahdeksan novellia, joissa maailma on enemmän tai vähemmän nyrjähtänyt. Cortázar onkin kertonut käyttävänsä tekstiensä rakennusaineina mm. omia fobioitaan ja painajaisiaan. 

Kirjan novellit ovat nimeltään "Vallattu talo", "Kirje Pariisin neidille, "Kaukainen", "Linja-auto", "Kefaalia","Kirke", "Taivaan portit" ja viimeisenä niminovelli "Bestiario". Joistakin novelleista tulivat mieleen eräät Poen novellit, ei samanlaisen aihepiirin takia, vaan tunnelmaltaan. Novelleissa on outoja ilmiöitä ja nimeämätöntä uhkaa, mutta varsinaisina kauhunovelleina en niitä pitäisi. Surrealistiksi Cortázaria on kai joskus sanottu.

Katkelma novellista ”Kirje Pariisin neidille”:

Pakkasin kuitenkin tavarani, ilmoitin palvelustytöllenne, että tulisin sinä päivänä, ja astuin hissiin. Täsmälleen ensimmäisen ja toisen kerroksen välissä tunsin, että minun olisi oksennettava kaninpoikanen. En ole puhunut teille asiasta aiemmin, mutta älkää suinkaan luulko, että se johtuisi lojaalisuuden puutteesta. Asia on yksinkertaisesti niin, ettei ihmisille voi noin vain kertoa, että toisinaan oksentaa kaninpoikasia. Koska se on tapahtunut aina yksin ollessani, olen pitänyt asian omana tietonani samalla tavalla kuin yleensä pidetään kaikki se, joka tapahtuu (tai saadaan tapahtumaan) täysin yksityisesti. (s. 9−10.)

Lukemisen arvoinen pikku kokoelma.