Sun-mi Hwang: Kana joka tahtoi lentää

Sun-mi Hwang: Kana joka tahtoi lentää. Sitruuna kustannus 2016. 140 sivua.

Sain vähän sattumalta arvosteltavaksi eteläkorealaisen Sun-mi Hwangin pienen kirjan Kana joka tahtoi lentää, ja täytyy sanoa, että ihastuin kirjaan! Tarina on vähän surullinen, mutta kaunis ja kuitenkin lohdullinen.

Ikänsä häkissä asunut munituskana kaipaa muuta, mutta maailma häkin ulkopuolella on pelottava ja kylmä; haaveilu on aivan muuta kuin todellisuus. Pieni kana yrittää selviytyä parhaansa mukaan ja lopulta sen suurin haavekin toteutuu. Vaarat eivät kuitenkaan väisty, mutta vastuu kasvattaa urhoolliseksi jopa vähäpätöisen pikku häkkikanan.

Teen tästä kirjasta oikea arvion muualle, joten en käsittele sitä tässä tämän enempää. Toivon kuitenkin, että lukijat löytäisivät tämän hienon pikku kirjan. Se sopii aikuiselle, mutta myös lapselle aikuisen kanssa yhdessä luettavaksi (vaaniva näätä on pelottava).

Persialaisia rakkausrunoja

 

Háfez: Ruusu ja satakieli. Suom. Jaakko Hämeen-Anttila. Basam Books, 2013. Toinen painos.

1300-luvulla elänyt Háfez on persialaisen kirjallisuuden tärkeimpiä hahmoja ja lyyrikoista keskeinen. Háfezin runoissa on erotiikkaa ja mystiikkaa. Runoissa on kaipuuta, rakastetun poissaoloa ja hänen ihanuutensa kuvailua, mutta paljon myös hyvän elämän ja henkisyyden pohdintaa.

Usein "minä" rakastaa ehdottomasti ja täydesti, "rakastettu" voi olla välinpitämätön.

Runossa "Minun sydämeni vapisee" Háfez kirjoittaa:

Rakkaani
ei maksaisi minusta lanttiakaan,
minä
en myisi hänen hiustansakaan
koko maailmasta.

Ja runossa "Minä etsin vain sinua":

Siitä alkaen kun asetuin
sinun ovesi kynnykselle,
on makuusijani ollut
auringon istuinta ylevämpi.

Kirjasta noin kolmasosa on kääntäjän selityksia Háfezin runoudesta yleisesti sekä yksittäisistä runoista. Tämä tekee kirjasta vielä mielenkiintoisemman.

Tämä kirja kuuluu syksyn kirjamessuostoksiin, vaikka kirjoitan siitä vasta nyt.

Haaksirikkoisena vieraalla planeetalla

Andy Weir: Yksin Marsissa. (The Martian.) Suom. Kaj Lipponen. Into, 2015.
               
                             
Toivoin tätä kirjaa joulujahjaksi ja sen myös sain, mutta olen säästellyt luettavien kasassa eilisiltaan saakka. Viime yönä sen sitten luin, kerralla alusta loppuun.

Tutkimusryhmä on ollut Marsissa vasta muutaman päivän, kun myrsky pakottaa astronautit lähtemään planeetalta. Myrsky repii irti laitteita, ja ilmassa lentävä antenni osuu yhteen ryhmän jäsenistä. Mark Watney sinkoutuu jonnekin näkymättömiin, avaruuspuvun sensorit osoittavat puvun revenneen ja elintoimintojen lakanneen. Yltyvä myrsky pakottaa ryhmän lähtemään, eikä ruumista muutenkaan voisi kuljettaa maahan.

Puvun repeämä on kuitenkin ollut pieni ja sopivassa paikassa, että haavasta vuotava veri on sen tukkinut. Puvun elämää ylläpitävät toiminnot ovat alkaneet jälleen toimia ja mies herää tajuten olevansa yksin Marsin pinnalla. Vaikka muu miehistä tietäisi hänen olevan elossa, he eivät pystyisi palaamaan. Avun lähettäminen Maasta on myös melko toivoton ajatus, valmisteluineen matka kestää vuosia. Sitäpaitsi kommunikaatiolaitteet ovat myrskyssä hajonneet käyttökelvottomiksi.

Yksin Marsissa on jännittävä robinsonadi selviytymisestä, pulmien ratkomisesta. Mark Watney on botanisti ja insinööri. Hän tietää, millaiset olosuhteet on oltava, että avaruusmiehistön mukaan pakatut muutamat perunat ehkä lähtisivät kasvamaan. Hän osaa purkaa ja korjata laitteita ja osaa jopa valmistaa vettä. Hänen toimiaan kuvataan yksityiskohtaisesti, osa onnistuu, kaikki ei. Neljän vuoden kuluttua pitäisi seuraavan aluksen laskeutua Marsiin. Jos Watney onnistuu pysymään hengissä siihen saakka ja lisäksi vaeltamaan muutaman tuhannen kilometrin matkan seuraavalle laskeutumispaikalle, hänellä on mahdollisuus selviytyä. Siihen saakka tarvitaan ainakin ruokaa, happea ja vettä. Mihin ihminen venyy, kun on kysymys selviytymisestä?

Luin kirjan yhdessä yössä, en vain voinut laskea sitä käsistäni. Yöllä sitten unissani vaelsin Marsin autiossa maisemassa. 

Rahasta ja rakkaudesta

Taru Väyrynen: Ei millään pahalla. E-kirja.

Taru Väyrynen on laittanut tuotantonsa nettiin ilmaiseksi luettavaksi e-kirjoina. Vuorileijonan varjo -sarjan ja muutamia muitakin olen aikaisemmin lukenut, tämä oli uusi tuttavuus.

Melko iäkäs (en muista, mainittiinko ikää) kirjailija Arvi asuu suuressa asunnossa hyvällä paikalla keskustassa. Asunnossa asuu myös Harri, joka tuli aluksi paikalle haastattelemaan kirjailijaa gradua varten, mutta jäikin asumaan. Asunnossa on tilaa ja Arvi on yksinäinen puolison Laurin kuoltua tapaturmaisesti joitakin vuosia sitten. Arvi toimii myös avokätisenä mesenaattina Tuukalle, nuorelle kirjailijanalulle, jonka kanssa hänellä oli aikanaan suhdekin. Nykyään Tuukka on naimisissa naisen kanssa ja hänellä on myös lapsi. Harri ja Tuukka eivät voi sietää toisiaan, molemmat pitävät toista hyväksikäyttäjänä ja siipeilijänä. Tilannetta sekoittaa vielä Hanna, joka ilmestyy paikalle kertoen olevansa Arvin tytär, aikaisemmin tuntematon nuoruudenhairahdus.

Tuukka ja Harri ovat hyötyneet taloudellisesti varakkaasta Arvista, Harri on asunut ilmaiseksi ja saanut silloin tällöin rahaa erilaisiin tarpeisiin, kuten autokouluun. Tuukalle Arvi on ostanut asunnonkin, joka on myyty näennäiskaupalla. Mutta eikö varakas mies saisi saada iloa rahoistaan lahjoittamalla niitä sille, josta pitää? Arvi pohtii, odotetaanko häneltä vain rahaa, avokätistä tukea nyt ja isoa perintöä myöhemmin.

Ehkä herkullisin tilanne kirjassa on se, kun sattumalta leviää virheellinen uutinen Arvin kuolemasta, ja paikalle ilmestyy veljentytär ottamaan pesää haltuunsa. Nainen ei ole pitänyt mitään yhteyttä Arvin kanssa, mutta rientää paikalle valvomaan etujaan.

Lopussa monet asiat selviävät, muunmuassa totuus Laurin kuolemasta. Jokaisen elämä kääntyy parempaan.

Inhorealismia koulukodista

Taru Väyrynen: Kissan kuolema. E-kirja, alkuperäinen julkaistu 1990.

Olen lukenut tämän aikanaan tavallisena kirjana, mutta nyt luin uudelleen, kun oli tarjolla e-kirjana. Muistan, että oli tunteita herättävä ensilukemalta, eikä kirjan teho ole lainkaan vähentynyt.

Nuori ylioppilas Ari on päässyt työhön koulukotiin; hän on täynnä idealistisia ajatuksia ja hyvää tarkoitusta. Todellisuus ei kuitenkaan vastaa hänen odotuksiaan. Tiukat säännöt ja rangaistukset eivät tunnu kasvattavan koulukotinuorista kunnon ihmisiä, vaikka kuinka yrittäisi. Ja ehkä koulukoti työpaikkana houkuttelee nimenomaan niitä, jotka nauttivat saadessaan käyttää valtaa vähäisempiin.

Tarina on toden ja mahdollisen tuntuinen, mutta kauhistuttava. Kirjasta on tehty näytelmä ja sitä on käsittääkseni myös luetettu kouluissa. Hyvä niin. Mitään tämäntapaista ei saisi koskaan tapahtua. 

kaikki keinot sallittuja sen oikean etsimissä

Anni Polva: Oletko sinäkin lemmensairas? Karisto, 1948.

Kirjaston ilmaiskirjahyllystä osui käteen tämä kirja, jonka omistuskirjoitus kertoo, että Liisa oli saanut kirjan joululahjaksi vuonna 1948. Kirjassa ei ole kansikuvaa.

Olen lukenut jonkun verran Anni Polvan kirjoja, sekä aikuisten että nuorten, ja olen kuvitellut tunnistavani Polvan tyylin. Tämä kirjan on kuitenkin varsinkin alkupuolella aika tavalla erilainen, jotenkin "kesäteatterimainen" tyyliltään. Kertomuksen edetessä kyllä Polvan alkaa tunnistaa.

Toimittaja Marja joutuu varsin julkisesti todistamaan miesystävänsä uskottomuutta, ja hän vakuuttaa saavansa uuden vaikka kirjeenvaihtoilmoituksella. Hän saakin ison kasan vastauksia ilmoitukseensa ja lähteen tapaamaan yhtä vastaajista. Väärinkäsityksiä, kilpailua ja rakastumista, kunnes kaikki päättyy onnellisesti.

Pidän tällaisista vanhoista kirjoista, ei niinkään tarinan vuoksi, vaan niiden esittämän ajankuvan takia. Hevosella lähdetään myllyyn, kaupunkilaistytön vilahtavia polvia paheksutaan, maalaistalon saunassa asuu iäkäs nainen, joka tekee ahkerasti työtä ruokansa ja yösijansa maksuksi. Ja tietysti haaveillaan paremmasta, rakastutaan ja etsitään sitä oikeaa.

Verta ja visvaa

Clive Barker: Veren kirjat 6. Suom. Ilkka Äärelä. Jalava 1994.

Kauhukirjallisuutta, jossa pääosassa eivät ole oudot, vaaralliset olennot, vaan sairaus, visva, veri ja kuolema. Yllättäen ja pyytämättä tapahtu jotain selittämätöntä, ja lopputuloksena on kuolema. Useimmiten tuskallinen ja kauhistuttava.

Novelleissa henkilöt ovat jollakin lailla valintatilanteessa, eräänlaisessa tienhaarassa elämänsä suhteen. Valinta kuitenkin vain tapahtuu, siihen ei voi vaikuttaa eikä se ole mitään sellaista, mitä on odotettu saati toivottu.

Joskus aikoinaan nämä Veret kirjat tekivät vahvan vaikutuksen (en tosin muista, luinko kaikki osat, mutta useampia kuitenkin). Nyt lainasin kirjastosta tämän, kun osui silmiin. Novellin "Kuoleman elämä" Elena tuntui kyllä edelleen läheiseltä.