rikoksia 1920-luvun Englannissa

Jessica Followes: Mitford-sarja

Jessica Fellowes: Mitfordin murhat. (The Mitford Murders, 2017.) Suom. Laura Beck. Otava, 2018.

Jessica Fellowes: Nuori, kaunis ja kuollut. (Bright Young Dead, 2018.) Suom. Oona Nyström. Otava, 2019.

Jessica Fellowes (s. 1974) on brittiläinen kirjailija ja freelancer-toimittaja. Mitfordin murhat on tavallaan hänen esikoisromaaninsa, mutta kymmenes kirjansa − hän on kirjoittanut mm. viisi setänsä Julian Fellowesin luomaan Downtown Abbey -sarjaan liittyvää kirjaa. 

Mitfordin murhat aloittaa sarjan, jossa Fellowes käsittelee kaunokirjailijana todella tapahtuneita, aikanaan selvittämättömiksi jääneitä murhia. Murhien ratkaisut ovat peräisin Fellowesin mielikuvituksesta, mutta henkilöhahmoista suuri osa pohjautuu todella eläneisiin henkilöihin. Keskeisiä ovat tosielämässäkin kuuluisat Mitfordin sisarukset, joita oli kuusi tytärtä ja poika. Sisaruksista on tehty musikaali, kirjoitettu kirjoja ja heitä on käytetty henkilöhahmoina useissa kirjoissa ja TV-sarjoissa. 

Sarjan avausosassa Mitfordin murhat eletään vuotta 1920. Nuori Louisa Cannon saa lapsenhoitajan paikan Mitfordin perheessä, jossa odotetaan perheen seitsemännen lapsen syntymää. Sairaanhoitaja Florence Shore puolestaan on vastikään kotiutettu sotilassairaasta Ranskasta. Hän aikoo matkustaa tervehtimään ystävätärtä, mutta hänet surmataan junassa. Louisa on tavannut matkallaan Mitfordien luokse asemapoliisi Guyn, joka haluaisi junapoliisista oikeaan poliisikuntaan. Guy selvittää rikosta Louisan kanssa; murhasta on kiinnostunut myös Mitfordien vanhin tytär Nancy.

 

Sarjan toisessa osassa Nuori, kaunis ja kuollut eletään vuotta 1925. Nancy Mitford järjestää sisarensa Pamelan syntymäpäiville aarteenetsinnän ja kutsuu paikalle vanhempiensa mielestä arveluttavia nuoria lontoolaisystäviään. Juhlinta päättyy, kun yksi vierasta löydetään kuolleena. Louisa Cannon tietää yön tapahtumista enemmän kuin voi kertoa, ja hänestä tuntuu vahvasti, ettei syytetty palvelustyttö Dulcie ole syyllinen murhaan.

Sarjan tähän asti suomennetut kaksi kirjaa ovat mukaansatempaavan vauhdikkaita. Pidän realistiselta tuntuvasta ajankuvauksesta. Louisa työskentelee palvelijana, mikä oikeasti rajoittaa hänen toimiaan. Hän ei voi lähteä hoitamaan tärkeitäkään asioita noin vain, sillä hänen on oltava koko ajan isäntäväkensä käytettävissä erikseen sovittuja vapaita lukuunottamatta. Myös Louisan ajatukset ovat virkistäviä ja uskottavia. Sen sijaan Mitfordien perheen käyttäminen minua vähän häiritsee, koska olen lukenut perheenjäsenten myöhemmistä vaiheista enkä pysty oikein sulkemaan tietämääni mielestäni, vaikka tiedänkin, että näissä kirjoissa henkilöt ovat kuitenkin lopulta pelkkää kirjailijan mielikuvitusta.

Ihan mukavaa viihdettä kuitenkin. Louisan vaiheet kiinnostavat sen verran, että saatan lukea seuraavankin osan, kun se ilmestyy. En nyt kuitenkaan ihan henkeä pidätellen jää sitä odottamaan.

tavutettua lukemista

Vuorossa taas lastenkirja!

Jill Atkins & Steve Cox: Virtahevon syntymäpäivä. Suom. Terhi Leskinen. Mäkelä 2019.

Tarina on yksinkertainen: on virtahevon syntymäpäivä, ja se haluaa leipoa kakun. Kukaan ystävistä ei ehdi auttaa. Virtahevon ystäviä ovat kirahvi, seepra, apina ja elefantti. Niistä jokainen vie mukanaan yhden kakkuun kuuluvan ainesosan. Virtahepo saa kutsun tulla puistoon, ja siellä ystävät odottavat kakun kanssa.

Kirja on tavutettu, joten sitä pystyy lukemaan myös aloitteleva lukija. Kirjan lopussa esitetään kirjan tapahtumat pallokuvajonona, jonka avulla lapsi pystyy kertomaan omin sanoin kirjan tapahtumat. Lisäksi lopussa on kirjan lukemiseen liittyviä ohjeita aikuiselle.  Aikuiselle mm. tarjotaan kysymyksiä, joilla kirjan tapahtumia voi pohtia lapsen kanssa. Lisätehtävänä kehotetaan keksimään uusi tarina jostakin virtahevon ystävästä. 

Tarina itsessään on kovin yksinkertainen, mutta tekstin tavutus ja aikuisten ohjeet nostavat kirjan arvoa lukutaidon ja luetun ymmärtämisen kohentajana. Itse luettavaksi sopii juuri lukemaan oppineelle, jolle lukeminen itsessään on palkinto. Kirjan kuvissa on myös paljon katsottavaa.

Rikoksia 1700-luvun Tukholmassa

Niklas Natt och Dag: 1793. (1793, 2017.) Suom. Kari Koski. Johnny Kniga, 2018. 

Tämän kirjan kohdalla mainitaan yleensä ensimmäiseksi, että kirjoittaja Niklas Natt och Dag (s. 1979) kuuluu Ruotsin vanhimpaan aatelissukuun. Kirjoittajan kiinnostava nimi sai minutkin alun perin uteliaaksi kirjasta. Tarina vei mukanaan, vaikka mitään kaunista luettavaa se ei ole.

Tukholma vuonna 1793 on saastainen ja korruptoitunut. Cecil Winge on lainoppinut, joka haluaa oikeuden toteutuvan. Tästä syystä hänestä ei pidetä, sillä useimpien virkamiesten mielestä syytetyt olivat ilman muuta syyllisiä eikä heillä ei ollut mitään oikeuksia. Winge avustaa sivusta poliisia sen verran kuin hänen terveytensä sallii. Hän nimittäin sairastaa keuhkotautia eikä hänen odoteta elävän enää kauaa. Kun yksikätinen Jean Michael Cardell kiskoo vedestä ruumiin, jolta on ennen kuolemaa siististi amputoitu kädet, jalat, kieli ja silmät, miehet alkavat yhdessä selvittää rikosta.

Winge kääntyy selin, ikkunaan päin, missä ropiseva sade alkaa sekoittua räntään.

”Minä en selviä tulevasta talvesta. Kohta olen syys ja seurauksen tavoittamattomissa. Mitä sitten tapahtuukaan, yksin sinä jäät kohtaamaan sen.”

Cardellin pää painuu. Hän ei ole tuntenut Wingeä pitkään, mutta miettii jo nyt, saako hänen yrityksensä parantaa Johan Hjelmin jättämä haava aikaan vain uuden haavan. Silti päätös on helppo. Cardell lyö kämmenensä lipaston pöytälevyyn sellaisella voimalla että kellokoneiston osat vaihtavat paikkaa keskenään.

”Otetaan kaikki irti jäljellä olevasta ajasta, niin ehkä sinäkin ehdit saada oman osasi loanheitosta.”

Cardell näkee ikkunassa Wingen muhkuraisen peilikuvan ja miettii, näkeekö hän siinä ensimmäistä kertaa hymyntapaisen. (s. 60.)

1793 on Niklas Natt och Dagin esikoisromaani, joka palkittiin Ruotsissa vuonna 2017 vuoden parhaana esikoisromaanina. Teos on ollut menestys myös maailmalla, ja se aloittaa Bellman noir -trilogian, jonka toinen osa 1794 ilmestyy vuonna 2020.

elämää uusperheessä

Riikka Ala-Harja: Kahden perheen Ebba. Otava, 2018.

Riikka Ala-Harjan Kahden perheen Ebba on jatkoa Ala-Harjan kirjalle Kahden maan Ebba.  

Viidesluokkalaisen Ebban vanhemmat ovat eronneet, Ebba asuu Suomessa aitinsä kanssa, mutta Ebban isä asuu Berliinissä vaimonsa Jolankan ja tämän tyttären Annan kanssa. Ebba on käynyt isänsä luona Berliinissä, mutta nyt isä on perheensä kanssa tulossa Helsinkiin Ebban luokse. He ovat vuokranneet Helsingistä asunnon muutamaksi päiväksi ja Ebban on tarkoitus asua siellä heidän kanssaan. 

Välillä Ebbaa harmittaa Jolankan ja Annan läsnäolo. Anna on kuitenkin hauska pikkutyttö ja Jolankakin tuntuu ymmärtävän Ebbaa toisinaan oikein hyvin. 

Pidin tästä kirjasta. Kirja ei ole opettavaisen osoitteleva, vaan kertoo ymmärrettävällä ja hauskalla tavalla uusperheestä ja vielä sellaisesta, joka ulottuu ulkomaille. Kirjassa onkin paljon nuorta lukijaa kiinnostavaa perhekuvioiden lisäksi. 
 

Statovci: Bolla

Aloitetaanpa sitten mahtavalla kirjalla, jonka lukemista odotin suurella mielihyvällä.

Pajtim Statovci:  Bolla. Otava, 2019.

Pajtim Statovcin Bollasta on ollut kirjastossa pitkä varausjono, mutta lopulta vain sittenkin tuli minun vuoroni lukea kirja.

 Olen pitänyt Statovcin aikaisemmista romaaneista, joten tartuin Bollaan suurin odotuksin enkä pettynyt.

Kirjan päähenkilö on Arsim, joka haaveilee kirjoittamisesta. Arsim on naimisissa ja albaani, mutta kun hän tapaa Milošin, alkaa mahdoton suhde. Arsimin pitäisi pysyä erossa Milošista jo siksikin, että tämä on serbi, mutta se ei ole pahinta. Arsim ei voi olla sellainen kuin haluaisi. Hän on mennyt naimisiin, koska hänen odotettiin niin tekevän ja isä löysi sopivan morsiamen. Muunlaiset toiveet olisivat olleet mahdottomia. 

Kahden miehen suhde on täynnä salailua, kukaan ei saa edes aavistaa mitään. Sille, mitä he merkitsevät toisilleen ja mitä he tekevät keskenään, on olemassa vain pahoja sanoja. Miehet eroavat, kun Arsim joutuu pakenemaan maasta perheineen. Kun olisi mahdollista tavata uudelleen, tilanne on muuttunut paljon.

Statovci on taitava kertoja, joka saa henkilönsä elämään. Minulla ei ole Arsimin elämään kovinkaan paljon samastumiskohteita, mutta silti elin vahvasti hänen mukanaan.

Bolla ei todellakaan ole mikään hyvänmielen kirja, kuten eivät Statovcin muutkaan kirjat. Kysymyksessä on monitahoinen tarina, joka antaa paljon ajattelemisen aihetta. Ja mikä on bolla, sekin selviää kirjasta. 

Kirjoittelu jatkuu!

Kas niin, täällä taas!

Blogi on ollut tauolla muiden kirjoitustöiden takia. Nyt joulukirja on ilmestynyt ja seuraavakin kirja on edistynyt aika hyvin, joten on tarkoitus ryhtyä taas aktiivisemmaksi blogikirjoittamisen suhteen.

Suunnitelmissa on kirjoittaa yksi teksti joka viikko. Joka toinen viikko käsittelen lasten- ja nuortenkirjallisuutta, joka toinen viikko muuta kirjallisuusasiaa.

Joulukirjani Perinnejoulu - käsikirja kaikille on herättänyt enemmän kiinnostusta kuin olisin uskonutkaan, olen saanut useita haastattelupyyntöjä ja kysymyslistoja. Kivaa, mutta vie aikaa.