Jarkko Tontti: Vedeeran taru. Otava, 2012.
Rajajoki erottaa
toisistaan ihmisten maan ja haltiamaan. Joen poikki kulkevalla sillalla
partioivat toisella puolen ihmissotilaat, toisella puolen haltiat. Molemmat
tietävät toisensa ahneiksi ja petollisiksi. Vedeeraa paheksutaan, koska hänen
on nähty puhuvan joen rannassa nuorelle ihmispojalle, mutta tytölle on
tapaamisessa selvinnyt, etteivät ainakaan ihan kaikki ihmiset ole pahoja.Joen keskellä olevalla saarella on maanalainen järvi, jossa elää helmisimpukoita. Saaren omistuksesta päätetään käydä kilpailu, ja Vedeera arvotaan haltioiden edustajaksi. Vedeeran tuntema ihmispoika ilmestyy paikalle ihmisten edustajana.
Vedeeran taru sai Lasten LukuVarkaus -kirjallisuuspalkinnon vuonna 2013.
Jarkko Tontti: Vedeera vaarallisilla vesillä. Aviador, 2018.
Vedeeran tarina sai jatkoa. Nyt Vedeera on saavuttanut täysi-ikäisyyden ja hänet nimitetään mukaan lähetystöön, joka lähtee virallisesti vierailulle ihmisten hallintaan kuuluvaan saarivaltioon. Todellisuudessa matkan tarkoituksena on myös löytää merirosvojen piilopaikka ja suosijat.
Vedeera-kirjat käsittelevät ennakkoluuloja ja niiden voittamista. Päähenkilö on rohkea haltianeito, joka on valmis haastamaan totutut käsitykset ja oppimaan uutta. Hän saa todeta, ettei maailma ole lainkaan niin mustavalkoinen kuin hänelle on opetettu eivätkä kaikki vanhat tarinatkaan pidä ilman muuta paikkaansa. Hauskaa ja mielenkiintoista luettavaa. Olen myös oppinut, että haltioiden kissat näyttävät elävän lähinnä kermalla, mutta nehän eivät olekaan ihan tavallisia kissoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti